Kirja punakaartin väkivallasta pääkaupunkiseudulla 1917-1918 on juuri ilmestynyt. Vaikka aihe on rankka, annamme vahvan suosituksen sen lukemiseen, sillä viime vuosina julkisuudessa on isoin otsikoin paheksuttu laillisen hallituksen harjoittamia rankaisutoimia ja vähätelty kapinallisten tekoja. Teos tarjoaa erinomaisen kuvan syistä ja seurauksista.

Eino Leino kirjoitti loppuvuodesta 1917 puhjenneesta poliittisesta väkivallasta raamatullista sanontaa lainaten: ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu”. Kauhistuneen runoilijan ennustus kävi toteen viimeistään seuraavana talvena punakaartin aloittaessa kapinan ja syyllistyessä lukuisiin väkivallantekoihin. Ne panivat alulle kansallisen tragedian, joka vaati lopulta kymmenientuhansien suomalaisten hengen sekä mittavat aineelliset vahingot.

Ari Åberg pohtii venäläistä tapaa käyttää historiaa politiikan pelinappulana. Aihe on ajankohtainen mm. Sandarmohin joukkohaudat (kuva) löytäneen Juri Dimitrijevin tuoreen vankilatuomion takia.

Vapaussodan aikaisten muistomerkkien, tavaroiden, kirjojen ja dokumenttien säilyminen ei aina ole ollut itsestään selvää. Osa on tuhoutunut, osa on poliittisista syistä tuhottu. Perinne-esineiden säilymisestä nykypolville saamme kiittää lukuisia yksityishenkilöitä, jotka vaivojaan kaihtamatta ovat suojelleet historiallisia muistoja. Eräs esimerkki, Eero Kylliäisen pelastama Suojeluskuntatalon seinässä ollut suojeluskunta-aiheinen lyijylasi-ikkuna, on esillä Mikkelin Jalkaväkimuseossa.

Tänään 12.6.2020 on tullut kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Suomen valtuuskunta J. K. Paasikiven johdolla lähti Tarttoon neuvottelemaan rauhasta Neuvosto-Venäjän kanssa. Kansallisarkiston verkkonäyttelyn merkittävimmäksi asiakirjaksi valittiin kymmenen vuotta sitten yleisöäänestyksellä 14.10.1920 allekirjoitettu Tarton rauhansopimus. Se oli ensimmäinen itsenäisen Suomen tekemä rauha, ja siinä määriteltiin ensimmäistä kertaa itsenäisen Suomen rajat. Merkittävien asiakirjojen muille sijoille jäivät muun muassa itsenäisyysjulistus ja YYA-sopimus.

Ylipäällikkö Mannerheimin täyttäessä jatkosodan aikana 75 vuotta 4. kesäkuuta 1942 Suomen valtioneuvosto antoi hänelle Suomen marsalkan arvon ja määräsi syntymäpäivän puolustusvoimain lippujuhlaksi. Vuonna 2004 suomalaiset äänestivät Mannerheimin kaikkien aikojen suurimmaksi suomalaiseksi. Tässä blogissa kerrotaan, kuinka Mannerheimia arvostettiin ja arvostetaan edelleen suuresti myös maamme rajojen ulkopuolella.

Tänään 3.5. vietetään kansainvälistä sananvapauden päivää. Sananvapauden rajoittaminen on levinnyt laajalle yhteiskuntaamme koskien vapaussota-sanan käyttöä. Vaikka ”virallisten mielipiteiden” tulisi kuulua vain diktatuurimaiden keinoihin, yliopistot ja muut julkisen vallan instituutiot vaientavat tutkijoiden, opiskelijoiden ja työntekijöidensä mielipiteet otettuaan käyttöön ”virallisen totuuden” vaatimalla sisällissota-sanan käyttöä vapaussota-sanan sijaan. Tämä on levinnyt myös lehdistöön.

Majuri Ville-Veikko Kirvesmies teki Saksan Hohenlockstedtiin vapaussodan merkkien ja esineiden näyttelyn juhlistamaan jääkärikoulutuksen aloittamisen 105. vuosipäivää. Ohessa hänen kertomuksensa näyttelystä ja Finnnentag-tapahtumasta.

Kunniakansalaisemme ovat kunnioituksemme ansainneet! Päätimme tällä kertaa tehdä seppeltervehdyksen vapaussotiemme ylipäällikölle veteraanisukupolven kekseliäisyyttä ja selviytymiskykyä kunnioittaen ja pula-aikoja muistaen. Valmistimme siis seppeleen itse. Projekti alkoi luonnollisesti kaatamalla tarkoitukseen sopiva kuusi omalta pihalta…

Tänään 22.4.2020 tulee kuluneeksi 150 vuotta Leninin syntymästä. Meille on kouluissa opetettu – ja mediassakin yleisesti siteerattu, että Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden. Todellisuus on trollauksen suurmestarin, Leninin, taidonnäyte: Suomen itsenäisyyden tunnustaminen oli harhautusta, johon vieläkin langetaan.

Tiesitkö, että nimi Lenin on vain yksi tämän Vladimir Iljitš Uljanoviksi syntyneen trollin peräti 160:stä salanimestä, joita hän käytti vuosien 1894-1917 aikana kirjoitellessaan lehtiin bolshevismin aatetta levittäviä kirjoituksia?

Tänä pandemian aikana terveydenhuoltohenkilöstö saa jakamattoman ihailumme taistelussaan koronavirusta vastaan. Samalla on hyvä muistuttaa mieliin hoitohenkilöstön ponnistelut myös muina poikkeusaikoina. Tämä on tarina kahdesta sairaanhoitajasta, Ruth Munckista ja Laine-Maire Kyöstilästä, jotka auttoivat omia maanmiehiään eurooppalaisilla sotakentillä.