Onko meillä aito sananvapaus?

Nina Schleifer ja Jyrki Uutela

Tänään 3.5. vietetään kansainvälistä sananvapauden päivää. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on todennut, että ihmisillä pitää olla oikeus olla asioista eri mieltä, vaikka kuinka itse toisin ajattelisi. Sananvapauden rajoittaminen on kuitenkin levinnyt laajalle yhteiskuntaamme koskien vapaussota-sanan käyttöä.

Vaikka ”virallisten mielipiteiden” tulisi kuulua vain diktatuurimaiden keinoihin, yliopistot ja muut julkisen vallan instituutiot vaientavat tutkijoiden, opiskelijoiden ja työntekijöidensä mielipiteet otettuaan käyttöön ”virallisen totuuden” vaatimalla sisällissota-sanan käyttöä vapaussota-sanan sijaan. Tämä on levinnyt myös lehdistöön, vaikka median tehtävä ei ole tukea ”virallista mielipidettä” vaan auttaa viestin esiintuloa ja tukea eri näkökantojen oikeutta ilmaisuun.

Diktatuurimaissa myös tuhottiin ja tuhotaan kirjallisuutta. Vastaava ilmiö meillä on olemassa olevan vapaussotakirjallisuuden leimaaminen epäluotettavaksi pelkän termin eikä sisällön perusteella. Sana ”vapaussota” on nykyään melkein yhtä leimattu kuin sana ”fasisti”. Usein kaikki muut termit (kansalaissota, veljessota, luokkasota, punakapina) hyväksytään – ainoastaan vapaussota korvataan sisällissodalla. Perusteluna vapaussota-sanan hyljeksimiseen ei voi olla, että joku pahoittaa mielensä. Historiaa ei voi eikä pidä vääristellä tunnepohjalta.

Usein kuulee väitettävän, että sisällissota-sana olisi vähemmän arvolatautunut kuin vapaussota, mutta se ei oikeuta muuttamaan termiä suoraan sitaattiin, jonka pitäisi aina olla uskollinen lausujan sanomalle.

Tästä ovat esimerkkejä marsalkka Mannerheim, J. K. Paasikivi, Arvo Ylppö, Eino Leino, Jean Sibelius ja Akseli Gallen-Kallela, jotka johdonmukaisesti puhuivat kaikissa yhteyksissä vapaussodasta. Niin Wikipediassa kuin muissa kirjoituksissa käytetään nykyään kuitenkin sisällissota-sanaa, kun viitataan heidän tekemisiinsä vuonna 1918 ja mitätöidään näin heidän mielipiteensä ja arvomaailmansa.

Vastuullinen journalismi tarkoittaa Sanomalehtien liiton mukaan sananvapauden käyttöä sisältövastuun kantaen. Vastuullinen media pyrkii aina tarkistamaan tietonsa mahdollisimman hyvin. Tämän tulisi koskea myös verorahoitteista Yleä. Valitettavasti Julma maa -dokumenttia ei vielä ole oikaistu esittämistämme lähdeviittein varustetusta kritiikistä huolimatta (kts. https://www.vapaussodanperinto.fi/julma-maa-dokumentin-kritiikki/) Täältä löytyy Verkkouutisten uutinen aiheesta: https://www.verkkouutiset.fi/ylen-1918-dokumentista-kiistellaan-oikaisuihin-ei-suostuta/#9c2d8b69  Aito sananvapaus toteutuu Suomessa sitten, kun kaikki tahot noudattavat sisältövastuun periaatetta ja ”virallisista termeistä” luovutaan.

Kirjoittajat ovat Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jyrki Uutela ja toiminnanjohtaja/Vapaussodan Perintö -lehden toimittaja Nina Schleifer.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *