Lähes 4000 suomalaista vapaaehtoista lähti Viron vapaussotaan kahtena sotilasyksikkönä: Pohjois-Virossa ja Narvassa taisteli ruotsalaisen majuri Martin Ekströmin johtama 1. suomalainen vapaajoukko ja Etelä-Virossa virolaisen everstiluutnantti Hans Kalmin johtama Pohjan Poikain rykmentti. Vanhan kirkkopuiston kahteen veljeshautaan haudattiin kevättalvella 1919 kahdessa surujuhlassa yhteensä 31 sankarivainajaa. Heistä vanhin oli 54-vuotias Johan Grönvall ja nuorin 15-vuotias Yrjö Häyhä. Ensimmäiset rintamalta tuodut neljä kaatunutta oli jo aiemmin haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Valtaosa kaatuneista haudattiin kotikuntiinsa ja osa jäi rintamalle. Lisää Vanhan kirkkopuiston sankarivainajista on luettavissa täältä: https://estofennia.eu/viron-vapaussodan-veljeshaudat/

Ensimmäisessä surujuhlassa 16. helmikuuta 1919 monituhatpäiselle yleisölle puhuivat Viron tasavallan ensimmäinen diplomaattinen edustaja Oskar Kallas ja Viron avustamisen päätoimikunnan varapuheenjohtaja, kirjailija Santeri Ivalo. Musiikista vastasivat Kaartin soittokunta ja Ylioppilaskunnan Laulajat. Hauta peittyi kukkatervehdyksiin Suomesta ja Virosta – seppeleensä oli lähettänyt myös valtionhoitaja Mannerheim.

Uuden Suomen Iltalehti kirjoitti: ”Tilaisuuden päättyessä on lyhyt, kirkas talvinen päivä jo hämärtynyt illaksi. Mutta surujuhlasta osaa ottaneiden veljeskansojen edustajat poistuvat mielessään tietoisuus siitä, että kauan kärsineille heimo­kansoille nyt on koittamassa kalliisti ostettu yhteisen vapauden valoisa huomen.”

Vanhan kirkkopuiston toinen surujuhla järjestettiin 5. maaliskuuta. Sen ohjelma noudatteli edellistä juhlaa: Viron hallitusta edusti taas Oskar Kallas, Viron avustamisen päätoimikunnan puolesta puhui tällä kertaa Heikki Ritavuori. Orkesterina oli Kaartin soittokunta, ja laulusta vastasi Helsingin Kansallismielisen Nuorison sekakuoro, nykyinen Kansallis-Kuoro.

Kuvanveistäjä Into Saxelinin ja arkkitehti J. S. Sirénin suunnittelema hautamuistomerkki paljastettiin 27. toukokuuta 1923, jolloin Viron hallitus luovutti sen lahjana Helsingin kaupungille. Muistomerkin etusivulla on sotalippujen alla kolme ratsumiestä ja takasivulla yötaivaan alla kolme laivaa, jotka kuvaavat merentakaista retkeä. Yhdellä sivulla ovat säkeet: ”Vägitöö kaunis jääb hiilgama veervate aegade voolus” (suom. Urotyö kaunis jää loistamaan vieriväin aikain virrassa), ”Taa ikiaikain käy teon uljaan muisto ja maine, vapaus vaalijanaan, siunaus seppelenään” ja ”Tiderna tumla förbi som växlande vågor på havet, men som en klippa i storm bragdernas stod skall bestå”.

Muistomerkin paljastuksen 100-vuotismuiston kunniaksi järjestettiin tänään 29.5.2023 kaunis tilaisuus, jonka musiikista vastasivat Kaaderilaulajat Matti Orlamon johdolla. Kuulimme Ateenalaisten laulun ja Jääkärien marssin lisäksi myös viroksi lauletun ”Teid me tervitame, kodumaa metsad”, joka on jatkosodassa Karjalan kannaksella taistelleen virolaisen Jalkaväkirykmentti 200:n epävirallinen lippulaulu.

Ohjelmassa oli lisäksi filosofian tohtori Heikki Rausmaan lyhyt alustus muistomerkin historiasta sekä Viron valtiovallan, Suomen puolustusministeriön, Tuglas-seuran, Vapaussodan Perinneliiton, Akateemisen Karjala-Seuran Perinneyhdistyksen, Suomen Viro-yhdistysten liiton ja Suomen-poikien perinneyhdistyksen seppelten lasku. Tilaisuudessa kuultiin myös Viron ulkoministerin puhe, jonka luki Viron suurlähettiläs Sven Sakkov. Puheessa todettiin mm: ”Viron itsenäisyys ei tullut jumalan lahjana vaan taistelumme kautta. Kiitämme ja muistamme tänään niitä suomalaisia vapaaehtoisia, jotka uhrasivat henkensä tuon päämäärän puolesta”.

Suomen puolustusministeri Antti Kaikkonen totesi puheessaan:”Voi ehkä sanoa, että Suomi ja Viro syntyivät ensimmäisen maailmansodan uhkasta. Suomessa virisi oman vapaussotamme päättymisen jälkeen halu auttaa Viroa, joka oli itsenäistymisjulistuksensa jälkeen joutunut ensin saksalaisten miehittämiseksi ja Saksan romahdettua taisteli maahan tunkeutuneita bolshevikkeja vastaan. … Toinen maailmansota ravisteli sekä Suomea että Viroa rajusti. Viro menetti itsenäisyytensä mutta ei vapauden kaipuutaan. … Tänään Ukraina taistelee paitsi oman itsenäisyytensä puolesta myös meidän kaikkien puolesta – vapauden, oikeuden ja inhimillisten arvojen puolesta. Tänään muistamme heitä, ja sadan vuoden takaisia tapahtumia – kiitämme ja arvostamme.”

Tilaisuus päättyi yhteisesti laulettuihin kummankin maan kansallishymnien ensimmäiseen säkeistöön.

Vapaussodan Perinneliiton kesäpäivää vietettiin 27.5.2023 Parolassa. Juhlapuheen pitänyt kansanedustaja kenraalimajuri evp. Pekka Toveri kiitti Vapaussodan Perinneliittoa sen tekemästä työstä mm. seuraavin sanoin: ”Meidän pitää muistaa perinteiden merkitys. Perinteet antavat voimaa, ja menneiden sukupolvien työn muistaminen ja kunnioittaminen vahvistavat maanpuolustustahtoa. Suomen itsenäisyys ei ole koskaan tullut ilmaiseksi. Itsenäisyytemme on ollut uhattuna sen ensihetkistä lähtien. Yli 100 000 suomalaista on antanut henkensä vapaussodassa, talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa vapautemme puolesta. Vapaussota oli kaiken perusta. Siellä luotiin perusta itsenäistymiselle.”

Juhlassa yhdistyksemme toiminnanjohtaja Nina Schleiferilla oli myös tilaisuus kertoa juuri julkaistusta Helsinki vapaussodassa -teemakierroksesta, josta lisää tietoa täällä: https://www.vapaussodanperinto.fi/taskumuseo/

Lämmin kiitos Vapaussodan Hämeenmaan perinneyhdistykselle, perinneliitolle ja panssariprikaatille hienosti järjestetystä kesäpäivästä!

Kansanedustaja kenraalimajuri evp. Pekka Toveri pitämässä juhlapuhetta [kuva Vesa Määttä] ja yhdistyksemme toiminnanjohtaja Nina Schleifer esittelemässä ”Taskumuseo”-hanketta [kuva Jari Sartimo]

Vapaussodan päättymisen muistopäivän 16.5.2023 kunnianosoitukset – mielessä Yrjö Jylhän sanat:

"Te ette turhaan taistelleet,
te ette turhaan kaatuneet,
te saitte suurimman voiton,
te voititte veljen veljelleen,
te löysitte kansan eksyneen.
Te airuet aamun koiton."

Hietaniemessä vapaussoturien sankarihaudoilla [kuva 1] ja Saksanniemen hautapaadella [kuva 2] kukkatervehdyksen laskivat Olli Korkalainen ja Heikki Pietilä.

Vanhassa kirkkopuistossa vapaussoturien hautamuistomerkille Vapaussodan Invalidien Muistosäätiön seppeleen laskivat Vesa Määttä ja Liisa Viranko [kuva 3] sekä oman seppeleemme Juhani Laine ja Markus Uomala [kuva 4]. Saksalaisten hautamuistomerkille seppeltervehdyksen jättivät Fred Packalén, Erik Werner ja Mimi Wiik Frihetskrigets Södra Traditionsföreningin edustajina [kuva 5]. Lippuja kannattelivat Olli Korkalainen ja Heikki Pietilä.

Valokuvat Nina Schleifer

Vårt land esitettiin ensi kertaa Porvoon 500-vuotisjuhlissa vuonna 1846. Sävelenä ei kuitenkaan tuolloin ollut Paciuksen tuttu melodia vaan Runebergin oma iloinen ja nopearytminen sävellys, jonka kansallisrunoilijamme oli tehnyt porvoolaisen C.F. Blomin avustuksella. Maamme-lauluun tehtiin kaiken kaikkiaan parikymmentä eri sävellystä, ennen kuin Friedrich Paciukselta tilattiin uusi sävelmä ylioppilaiden kevätjuhlaan.

Paciuksella oli vain neljä päivää aikaa tehdä sävellys ja harjoittaa kuoro ja torvisoittokunta ensimmäiseen julkiseen esitykseen, joka tapahtui Floran päivänä 13.5.1848 Kumtähden niityllä Helsingissä. Esitys oli loistava menestys – ja kansallislaulu oli syntynyt!

Laulu piti kuitenkin myös suomentaa. Tehtävä ei ollut helppo, sillä suomen kielen käsitteellinen sanasto oli vasta muotoutumassa. Vuosina 1848–1866 tehtiin monia unhoon vaipuneita suomennoksia, Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi vuonna 1867 Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisen osan suomenkielisessä versiossa, ja vakiintuneeseen muotoonsa se hioutui vuonna 1889.

Tampereella järjestetty Vapaussodan Perinneliiton liittokokous valitsi 11. toukokuuta 2023 liiton uudeksi puheenjohtajaksi hallintotieteiden maisteri Jouni Koskelan Tampereelta. Aiempi puheenjohtaja Tapani Tikkala luopui tehtävästä. Koskela on toiminut liiton hallituksessa. Lisäksi hän on Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistyksen puheenjohtaja. 64-vuotias Koskela on juuri siirtynyt eläkkeelle Pirkanmaan maakunnan edunvalvontapäällikön tehtävistä.

Suomalaisen Klubin Mannerheim-salissa pidetyn liittokokouksen jälkeen otetussa yhteiskuvassa on keskellä uusi puheenjohtaja Jouni Koskela vieressään liiton varapuheenjohtajaksi valittu yhdistyksemme toiminnanjohtaja Nina Schleifer. Muut hallituksen jäsenet ovat (vasemmalta katsoen) Timo Mäki, Petri Antila, Matti Mikkonen, Veli Suvanto, Tapio Laine ja Esko Hakulinen (kuvasta puuttuu Carl-Johan Hindsberg).

Tasavallan presidentti kiitti tervehdyksessään kunniakansalaisiamme ­– veteraaneja ja lottia – tänään 27.4.2023 kansallisena veteraanipäivänä mm. seuraavasti: ”Venäjän yli vuoden jatkunut julma hyökkäyssota Ukrainassa on palauttanut mieliin omaa historiaamme. Vahva maanpuolustustahtomme on rakentunut tekemänne työn ja uhrauksien pohjalle. Kiitollisuutemme teitä kohtaan säilyy läpi aikojen ja nyt on tulevien sukupolvien tehtävä vaalia jättämäänne perintöä.”

Kuvassa Olli Korkalainen kannattelee yhdistyksemme lippua kunnianosoituksissa Mannerheiminaukiolla, jossa ohjelmassa oli Helsingin kaupungin, veteraanien ja Helsingin varuskunnan edustajien suorittama seppeleenlasku, sotilaspastorin puhe sekä seppelpartion lähetys Hietaniemeen. Mukana Kaartin soittokunta.

[kuvat Heikki Pietilä]

1. matkapäivä torstaina 20.4.2023

Matkamme alkoi Finnairin suoralla lennolla Geneveen, josta jatkoimme junalla matkakohteeseemme Montreuxiin. Majoituimme hurmaavaan Eden au Lac -hotelliin, joka tekee kunniaa nimelleen ”Paratiisi järven rannalla”. Se ajoittuu yltäkylläisyyden ja elämänilon Belle époque -aikakaudelle (”kaunis aikakausi”), joka edelsi ensimmäisen maailmasodan kauhuja. Hotellimme sijainti ja ylelliset tilat henkivätkin 1900-luvun alun tunnelmaa.

Pienen hengähdystauon jälkeen nautimme tervetulomaljat upeassa kattofreskoin koristellussa vanhassa juhlasalissa. Oppaamme Pekka Lehtiö kertoi lyhyessä tervetulotilaisuudessa seuraavien päivien ohjelmasta, johon kaikki matkalle lähteneet olivat yksimielisen ihastuneita.

Sveitsin kevät on vehreimmillään, ja auringon laskettuakin saattoi nauttia kauniista istutuksista. Genferseen eli Genevenjärven takana häämöttää Ranska, jota toisen maailmansodan aikana hallitsi natsi-Saksan ohjailema Vichyn nukkehallitus. Yli 700-vuotisen historiansa aikana virallisesti puolueettomana pysynyt Sveitsin valaliitto, La Confédération helvétique, ja sitä seurannut Sveitsin valtio, on aina tarjonnut suojan ja pakopaikan turvaa hakeneille – tai ainakin näiden kultavarannoille.

1.    Matkalaiset rautatieasemalla [kuva Olavi Vähäkallio]
2.    Tervetulotilaisuus [kuva Olavi Vähäkallio]
3.    Genevejärven rantaa [kuva Tiia Schleifer]
4.    Tervetulotilaisuus [kuva hotellin henkilökunta]

2. matkapäivä perjantaina 21.4.2023

Tämä päivä oli kokonaisuudessaan omistettu marsalkka Mannerheimille. Aamu valkeni aurinkoisena ja saatoimme patioiltamme ihailla henkeäsalpaavan kaunista alppimaisemaa. Sää osoitti kuitenkin oikullisuutensa, joten aloitimme kunnianosoitukset Mannerheimin mukaan nimetyssä puistossa sateen pisaroidessa. Mannerheim-suvun edustaja Meta Mannerheim, oppaamme Pekka Lehtiö sekä Vapaussodan Perinneliiton varapuheenjohtaja Nina Schleifer laskivat Vapaussodan Perinneliiton kukkatervehdyksen Mannerheimin paadelle,

Muistomerkin yhdellä sivulla on Suomen leijona -vaakuna ja toisella sivulla sukuvaakuna, tunnuslause ”Candida pro causa ense candido” – ”Puhtain asein puhtaan asian puolesta”, Marsalkan sauvat sekä muistoteksti ”A la gloire de la Finlande et de son peuple heroique a la memoire du noble chevalier le baron Carl Gustav Mannerheim Marechal de Finlande 1867-1951 ” eli vapaasti käännettynä ”Suomen ja sen sankarillisen kansan kunniaksi, jalon ritarin, vapaaherra Carl Gustav Mannerheimin, Suomen Marsalkan 1867–1951 muistoksi”. Kolmannella sivulla on ote Aaro Hellaakosken runosta: ”Tuossa on luonne, laivan keulassa kyllä, kun se syvien yllä, tietänsä kyntää” sekä Mannerheimin oma lause ”Ett litet lands största styrka är enighet”.

Mannerheim asui viimeiset vuotensa (1948–1951) Glionin kylässä sijaitsevalla Valmontin klinikalla, jonne matkasimme funicularilla. Valmontissa Mannerheim kirjoitti muistelmiaan yhdessä Erik Heinrichsin, Aladár Paasosen sekä sihteerinsä Sargit Avellanin kanssa. Mannerheim kävi päivittäin kävelyllä ja poikkesi usein Glionin kirkolla, jossa mekin pistäydyimme ihailemassa sen näköalatasanteelta avautuvaa järvimaisemaa.

Valmontin klinikalla Akateemisen Karjala-Seuran Perinneyhdistys ry:n puheenjohtaja Pekka Lehtiö ja hallituksen jäsen Olavi Vähäkallio kertoivat hallituksen päättäneen luovuttaa Akateemisen Karjala-Seuran Ansioristit Meta Mannerheimille ja Jyrki Uutelalle kiitokseksi isänmaan hyväksi tehdystä työstä. Huomionosoitusten jälkeen nautimme herkullisen lounaan ja kävimme puutarhassa ihailemassa maisemaa, josta Mannerheimkin oli viehättynyt. Kävimme myös katsomassa muistolaattaa, joka paljastettiin vuonna 2011, jolloin hänen kuolemastaan oli kulunut 60 vuotta.

Hotellille palattuamme katsoimme vielä Salon Belle Époquessa Schleiferin ja Uutelan dokumenttielokuvan ”Kaukokatseinen Mannerheim”, joka keskittyy Mannerheimin keskeisiin saavutuksiin sotilaana, diplomaattina ja valtiomiehenä.

Suomalaiset äänestivät vuonna 2004 Mannerheimin kaikkien aikojen suurimmaksi suomalaiseksi. Tänään kävi hyvin ilmi, että Mannerheimia arvostettiin – ja arvostetaan edelleen – suuresti myös maamme rajojen ulkopuolella. Glionilainen Mannerheim-tutkija Pierre-Antoine Goy on tiivistänyt sveitsiläisten ajatukset seuraavasti: ”Mannerheim on sankarimme, sillä me vertaamme hänen sotilaitaan siihen, mitä Sveitsille olisi voinut tapahtua Hitlerin tai Mussolinin hyökätessä. Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, vain Mannerheim osasi yhdistää kansan. Yhtä taitavasti hän pystyi irrottamaan Suomen maailmansodasta; siihen kuului myös saksalaisten joukkojen ajaminen maasta. Hän ei koskaan pitänyt Hitlerin Saksasta. Hän toimi kaukaa viisaasti myös siinä, että kieltäytyi hyökkäämästä Saksan tukena Leningradiin.”

3. matkapäivä lauantaina 22.4.2023

Lauantaina keskityttiin Sveitsin antimiin erityisesti kulinarismin muodossa. Marsalkka Mannerheim kuvaili Sveitsiä muistelmissaan seuraavasti: ”Olen aina pitänyt tämän pienen keskieurooppalaisen maan rauhallisesta ja terveellisestä ilmapiiristä”. Tähän arvioon on helppo yhtyä. Aloitimme Sveitsi-päivämme Veveyn kauniissa pikkukaupungissa ja tutustumme sen putiikkeihin, torielämään ja antiikkimarkkinoihin. Tuliaisiksi taisi päätyä aamutorilta useampikin herkullinen juusto ja paikallinen makkara.

Seuraava kohteemme oli Charles Chaplinin entinen koti ja sen viereen rakennettu suuri museopaviljonki – Chaplin’s World. Vierailun aluksi katsoimme elokuvan monitaituria esittelevän lyhyen dokumentin, jonka päätyttyä valkokangas nousi ja paljasti Chaplinin mykkäelokuvista tutun lontoolaisen kadun. Tästä alkoi elämyksellinen seikkailu, jossa saimme heittäytyä Chaplinin elokuvien maailmaan filmikohtausten, hämmästyttävän elävän oloisten vahanukkien ja muun rekvisiitan parissa. Kamerat räpsivät, kun hulluttelimme elokuvista tutuissa rooleissa tai lavasteissa. Kotimuseo Manoir de Banin näyttely keskittyi etenkin Chaplinien aikaan Sveitsissä. Perhealbumin valokuvat ja kaitafilmit näyttivät toisenlaisen Chaplinin, kuin meille tutun, monissa poliittisissa skandaaleissa ja oikeudenkäynneissä ryvettyneen kuuluisuuden.

Sitten pääsimme vierailemaan Lavaux’n kylässä sijaitsevassa Domaine Croix Duplexin viinitilalla. Toinen omistajista, kolmannessa polvessa tilaa pyörittävä Maude Vogel, kierrätti meidät ensin viinikellareissa, joissa ihailimme suuria tammitynnyreitä ja kuulimme viinin valmistuksesta. Pääsimme myös maistelemaan neljää maukasta viiniä pienen purtavan kera. Tilaisuuden päätteeksi kiitimme opastamme Pekka Lehtiötä tilan viineillä ja aamutorilta hankkimillamme herkuilla.

Päivämme päätti aito sveitsiläinen illallinen. Herkuttelimme tunnelmallisessa kellariravintolassa valintamme mukaan fondueta tai raclettea ja nautimme hilpeästä keskustelusta.

4. eli viimeinen matkapäivä sunnuntaina 23.4.2023

Sunnuntaiaamuna kuulimme Salon Belle Époquessa Olavi Vähäkallion erittäin mielenkiintoisen esitelmän Akateemisen Karjala-Seuran alkuajoista oman sukuhistoriansa kautta. Näimme harvinaislaatuisia valokuvia AKS:n historiaan liittyvistä esineistä ja tapahtumista, jotka ovat Olavin isoisän, AKS:n perustajiin kuuluneen, Reino Vähäkallion arkistosta.

Esitelmän kiinnostava kytkös matkamme teemaan, marsalkka Mannerheimiin ja Sveitsiin, oli mm. Suomen Suojelusliitto, joka oli vuonna 1922 perustettu kommunismin vastainen järjestö. Vuodesta 1924 alkaen se kuului jäsenenä Genevessä perustettuun Kansainväliseen antikommunistiseen liittoon. Perustamissopimuksen ensimmäiset allekirjoittajat olivat C. G. E. Mannerheim ja P. E. Svinhufvud. Liitto harjoitti kommunisminvastaista valistustoimintaa tehden yhteistyötä Etsivän Keskuspoliisin kanssa. Molemmat vaativat julkaistuissa artikkeleissaan koko vasemmistolaisen työväenliikkeen lakkauttamista Suomessa, mitä perusteltiin sillä, että kyse oli Moskovasta ohjatusta, yhteiskuntajärjestyksen tuhoamiseen tähtäävästä toiminnasta.

Ohjelmamme viimeinen osio oli lounasristeily Genevenjärvellä vuonna 1907 valmistuneella M/S Veveyllä. Nautimme herkullisen lounaan miellyttävässä seurassa ja kuvasimme henkeäsalpaavan kauniita maisemia, mikä olikin oiva päätös hienolle matkallemme Mannerheimin jalanjäljissä!

Tiistaina 12.4.2023 järjestettiin Vanhassa kirkkopuistossa Helsingin vapautuksen vuosipäivän kunnianosoitukset, jossa lippuja kannattelivat Juhani Laine ja Heikki Pietiläinen. Vapaussoturien hautamuistomerkillä seppeltervehdyksen laskivat Ari Åberg, Liisa Viranko sekä Carl-Johan Hindsberg [1] ja saksalaisten hautamuistomerkillä Ari Åberg, Carl-Johan Hindsberg ja Fred Packalén ruotsinkielisen sisarjärjestömme edustajina [2].

Kunnianosoitusten jälkeen siirryimme Ostrobotnian Topelius-kabinettiin lounasluennolle, jossa tietokirjailija Reima T. A. Luoto esitelmöi aiheesta Marsalkan eläkevuodet – taistelu muistelmista.  Saimme kuulla, kuinka muistelmat todellisuudessa syntyivät ja ketkä tekivät keskeisen työn. Esitelmän jälkeen yhdistyksemme hallituksen jäsen Ari Åberg kiitti esitelmöitsijää erittäin mielenkiintoisesta esityksestä aiheeseen sopivasti Marskin ryypyllä. [3 ja 4].

Aloitimme tänäisen yhdistyksemme hallituksen kokouksen juhlistamalla Suomen täysjäsenyyttä Natossa. Ari Åberg (yhteiskuvassa vas.) oli 14 vuotta sitten saanut läksiäislahjaksi Euroopan Parlamentin Suomen valtuuskunnalta samppanjapullon, jonka hän tuolloin oli luvannut korkata vasta sitten, kun Suomi on Naton jäsen. Tämä historiallinen päivähän oli tänään.

Samalla meillä oli ilo ojentaa Marko Nikkaselle Juhani Palmun teos. Se on kiertopalkinto, joka luovutetaan ”Vuoden aktivistille”. Marko valittiin vuoden aktivistiksi kiitoksena hänen suuresta panoksestaan Vapaussodan Perinneliiton 30-vuotisjuhlakirjan sponsorihankinnassa. Kuvassa vasemmalta Marko, illan emäntämme Liisa Viranko ja edellinen ”Vuoden aktivisti” Heikki Pietilä.

(Kuvat Nina Schleifer)

14.3.2023 Väestönsuojelumuseossa pidetyn vuosikokouksemme jälkeen meille esitelmöi professori Aarne Pehkonen aiheenaan Itsenäisyyssenaattori E. Y. Pehkonen Suomen itsenäistymisen vaiheissa. Esityksen pääpaino on vuodessa 1918, sillä silloin itsenäisyyssenaattorien ja erityisesti E.Y. Pehkosen vaikutus Suomen tulevaisuuteen oli tärkeimmillään. Mielenkiintoinen näkökulma oli laillisen hallituksen tehtäväksi tullut hallintokoneiston luominen liki tyhjästä, kun Vaasan senaatin piti pikaisesti perustaa hallinnon kannalta välttämättömät keskusvirastot Vaasaan ja pyrkiä turvaamaan yhteiskunnan ja armeijan toiminta.