”Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta”, oli motto, jonka johtamana noin 3 400 virolaista vapaaehtoista taisteli jatkosodassa pääosin JR200:ssa. Heidän palveluksensa päättymisestä tuli 18.8.2024 kuluneeksi 80 vuotta. Tapahtuman kunniaksi järjestettiin Taavetissa arvokas muistojuhla, joka alkoi juhlavalla seppeleenlaskutilaisuudella JR200:n muistomerkillä. Tilaisuudessa kuultiin mm. Suomen-poikien kunniamarssi Teid me tervitame, jonka Kaaderilaulajat esittivät evl dir. cant. Matti Orlamon johdolla. Seppeltervehdyksen jättivät Suomen-poikien perinneyhdistys ry, Puolustusvoimat, Viron Suomen suurlähetystö, Luumäen kunta, Suomen Sotaveteraaniliitto ry, Suomen Viroyhdistysten liitto, Akateemisen Karjala-Seuran Perinneyhdistys sekä JR200:n komentajan eversti Eino Kuuselan omaiset Lise-Lotte Rautio-Murros ja Anna-Riitta Koivisto. Luumäen seurakunnan kirkkoherra Ilpo Parviainen kiteytti kenttähartaudessa kuulijoiden mietteet: ”Hädässä ystävä tunnettiin. Olemme kiitollisia ystävistämme Virossa ja heidän urheudestaan.”

• Suomen-poikien perinneyhdistyksen puheenjohtaja Risto Haimila ja varapuheenjohtaja Marko Maaluoto laskemassa seppelettä JR200:n muistomerkillä – kuva Nina Schleifer
• Akateemisen Karjala-Seuran Perinneyhdistyksen edustajien Pekka Lehtiön ja Olavi Vähäkallion seppeltervehdys – kuva Nina Schleifer
• Tilaisuudessa esiintynyt Kaaderilaulajat johtajansa evl dir. cant. Matti Orlamon seurassa – kuva Olavi Vähäkallio
• Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen ja AKS:n edustajia, vasemmalta Liisa Viranko, Nina Schleifer, Olavi Vähäkallio, Lise-Lotte Rautio-Murros ja Pekka Lehtiö – kuva Annu Myllymäki
• JR200:n muistomerkin paljastustilaisuus 18.8.1991 – kuva Luumäen lehden kuva-arkisto

Suomen-poikien perinneyhdistyksen puheenjohtaja Risto Haimila siteerasi pääjuhlan avaussanoissaan ylipäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheimia, joka 17.8.1944 totesi: ”Kun nyt Eestin urhoolliset vapaaehtoiset jättävät Suomen armeijan rivit miehuullisen taistelun jälkeen, seuraavat heitä ylipäällikön ja heidän suomalaisten aseveljien parhaat toivotukset – rakkaudella ja kiintymyksellä heidän ja heidän isänmaansa kohtaloon.”

Juhlapuheessaan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jukka Kopra muistutti, että lähes 200 virolaista vapaaehtoista antoi Suomen rintamilla sen suurimman uhrinsa eli henkensä ja totesi, ettei kesän 1944 torjuntataisteluita käyty turhaan: Suomi säilytti sodan seurauksena itsenäisyytensä. 

Sama kiitollisuus veljeskansojen keskinäisestä yhteistyöstä kuului tervehdyksissä, joita juhlaan toivat mm. Viron puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Kalev Stoicescu, Viron suurlähettiläs Sven Sakkov sekä Puolustusvoimien, Suomen Sotaveteraaniliiton ja Luumäen kunnan edustajat. Kaaderilaulajien lauluesitykset, Suomen-poikien perinneyhdistyksen varapuheenjohtaja Marko Maaluodon koostama kuvakavalkadi, paikalla olleiden muistelut ja tilaisuuden päätteeksi yhdessä lauletut Maamme ja Mu Isamaa varmistivat, että juhlasta tuli mieliin painuva.

Todettakoon vielä, että virolaisten vapaaehtoisten taistelut eivät päättyneet Suomesta lähtöön, vaan moni heistä joutui kokemaan karun kohtalon Neuvostoliitossa. Heidän vaikeista vaiheistaan kertoo mm. koskettava dokumentti ”Vanavedessä”, joka on katsottavissa Yle Areenassa. Evästykseksi nykynuorille Suomen-poikien veteraani toteaa dokumentissa: ”Isänmaata tulee suojella. Oma maa on niin tärkeä. Sen ymmärtää vasta, kun sitä ei ole.”

Nina Schleifer

Kokoonnuimme sunnuntaina 4.8.2024 Hausjärvellä vuonna 1789 valmistuneella uusgoottilaisella kirkolla. Kirkkomaalla sijaitsee Schwester Ruth Munckin hauta, jonka äärellä järjestettiin vuosittaiseksi perinteeksi muodostunut kunnianosoitus yhdessä Veljesapu Perinneyhdistys ry:n kanssa. Seppeleen laskivat Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen puheenjohtaja Ari Åberg sekä Veljesapu Perinneyhdistyksen sihteeri Jari Saurio, joka myös palautti mieliimme Ruth Munckin elämäntyötä.

Vapaaherratar Ruth Munck liittyi ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa taistelevien suomalaisten jääkäreiden joukkoon sairaanhoitajana. Hänestä käytettiin pataljoonan sotilaiden keskuudessa nimitystä Schwester Ruth. Hän saapui jääkärien pääjoukossa Vaasaan 25. helmikuuta 1918 ja työskenteli vapaussodan aikana ensin sairasjunassa ja sitten Karjalan kannaksella kenttäsairaalassa. Hän osallistui aktiivisesti Lotta Svärd –yhdistyksen toimintaan sen perustamisesta alkaen. Vuosina 1941–1943 Munck liikkui Euroopassa ja antoi panoksensa Saksan sotavoimissa palvelleiden suomalaisten Waffen-SS -vapaaehtoisten hoitoon. Sodan jälkeen Munckia syytettiin väärin perustein maanpetoksesta ja tuomittiin neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Vapauduttuaan Ruth Munck asettui Hausjärvelle Leponiemen kartanoon, jossa hän järjesti vuotuisia tapaamisia entisille jääkäreille sekä SS-pataljoonan miehille syntymäpäivänsä aikoihin elokuussa.

Päivän toinen kohde oli Nurmijärvi-taiteen museo, jossa pääsimme tutustumaan Suomen poliisin toimintaan, henkilöhistorioihin ja esineistöön autonomian ajoista alkaen. Mielenkiintoisen näyttelyn esineet olivat yhdistyksemme jäsenen Hannu Lakeen kokoelmista. Lakee toimi mm. Nurmijärven ja Hyvinkään nimismiespiireissä lähes 40 vuoden ajan kenttäkonstaapelina, voimankäytön kouluttajana sekä erityistehtävissä kuten pommivalmiusryhmässä. Hän on myös syvällisesti perehtynyt poliisilaitoksen historiaan.

1400-luvulla vauraat talonpojat valitsivat keskuudestaan nimetyn miehen, jota alettiin kutsua nimismieheksi, vallesmanniksi (befallningsman). Nimismiehen tehtäviin kuului käräjien järjestäminen, verojen kokoaminen, kruunun virkamiesten majoittaminen ja kyydittäminen sekä aluksi myös jahtivoudin tehtävät. 1600-luvulla nimitysoikeus siirtyi maaherralle. Myöhemmin nimismies oli yleishallintoviranomainen, jonka tehtäviin kuului toimiminen poliisipäällikkönä, ulosottomiehenä ja yleisenä syyttäjänä. Tämä kustannustehokas järjestelmä kesti vuoteen 1996 asti, jolloin päätettiin eriyttää esitutkinta ja syyttäjän toimi. Hyvä, lahjomaton nimismies oli Lakeen mukaan siunaus toimialueensa väestölle. Hän kehui esimiestään, Nurmijärven viimeistä nimismiestä Matti Ahdeojaa, joka ymmärsi myös historiantutkimuksen tärkeyden.

Ensimmäiset poliisikamarit perustettiin 1800-luvulla: 1816 Turkuun, 1826 Helsinkiin ja 1836 Viipuriin. Pikkuhiljaa alettiin järjestää konstaapeleille poliisikoulutusta, mutta esimerkiksi Helsingissä vaikutti ylikomisario Armas Laitinen, joka ei ollut käynyt päivääkään päällystökurssia. Hän kuitenkin pärjäsi hyvin opettaen poliiseille itsepuolustusta mm. vuonna 1924 kirjoittamansa ”Painiskeluoppaan” avulla.

Näyttely lähti liikkeelle Porvoon Saksanniemestä, jonne 19. syyskuuta 1917 perustettiin ratsupoliisikoulu, Saksanniemen Järjestyslipusto. Oppilaat värvättiin entisistä poliiseista, maanviljelijöistä ja ylioppilaista. Vain kahden kuukauden kuluttua Saksanniemeen hyökkäsi aseistettu punakaartin osasto sekä vallankumouksellisia venäläisiä. Heikosti aseistautuneet koulun oppilaat joutuivat pakenemaan lyhyen taistelun jälkeen Pohjanmaalle, jossa Järjestyslipusto järjestäytyi uudelleen. Näyttelyssä oli esillä Saksanniemessä olleen, sittemmin ylemmän palkkaluokan vanhempana konstaapelina toimineen Väinö Viljam Nurmen esineistöä, mm. kantakorttikirja ja tikari.

Tutustuimme Hannu Lakeen opastamina myös moniin muihin mielenkiintoisiin henkilöhistorioihin ja kattavan esineistöön. Nähtävillä oli myös mm. poliisien käytössä olleet yleisimmät pukumallit, kypäriä, lakkeja, virka- ja kunniamerkkejä, miekkoja, poliisien päiväkirjoja, valokuvia, piikkimattoja ja muuta valvonta- ja pysäytysvälineistöä sekä monenlaisia vanginkuljetus- ja kurinpitovälineitä.

Nina Schleifer

Yhdistyksemme hallituksella oli suuri ilo ja kunnia käydä tervehtimässä kunniajäsentämme, ikikaaderi Olli Vuoriota, joka kohta täyttää huikeat 105 vuotta. Olli totesi olevansa onnen poika, kun on pysynyt suhteellisen terveenä näin pitkään. Me havaitsimme hänen olevan edelleen vireä myös henkisesti. Saimme tutustua muutamaan hänen tekemistään 111 (!) valokuvakirjasta, ja seuraava on jo suunnitteilla. ”Pysytään pystyssä ja jatketaan!” – hän evästi meitä lopuksi.

Olympialaisissa kilpaillaan parhaillaan paremmuudesta urheilussa, me pääsemme kisaamaan taiteessa. Elokuun aikana voi nimittäin ottaa ”Vapaa Suomi” -aiheisen valokuvan ja osallistua Vapaussodan Perinneliiton jäsenilleen järjestämään valokuvakilpailuun. Onnea kaikille osallistujille!

Yhdistyksemme arvostettu jäsen Einari Aakenus siunattiin 25.5.2024 haudan lepoon. Einarin ja hänen omaistensa toiveiden mukaisesti veimme tilaisuuden jälkeen kukat Hietaniemeen kunnioittamaan sankarivainajien muistoa. Vapaussotureiden hauta-alueelle laskettiin arkun päällä ollut perinneyhdistyksen väreihin sommiteltu kukkalaite sekä ruusu jokaiselle 34 haudalle. Myös Saksanniemen sankarivainajat huomioitiin ruusuin. Marsalkka Mannerheimin hauta ja Sankariristi saivat sinivalkoiset kukkalaitteet. Kuvissa Einari Aakenuksen tytär Outi Laine, yhdistyksemme toiminnanjohtaja Nina Schleifer sekä kunniavartiossa olleet Heikki Pietilä oman yhdistyksemme edustajana ja Keijo Talja Itä-Helsingin reserviupseerien edustajana.

Valokuvat Tapsa K ja Nina Schleifer

Yhdistimme Vapaussodan Perinneliiton kesäpäivään retken, joka sisälsi yhdessäoloa samanhenkisessä seurassa, hyvää ruokaa ja mielenkiintoista ohjelmaa. Perinteistä kesäpäivää vietettiin Porin prikaatissa lauantaina 18.5.2024. Koska Helsingistä Niinisaloon on 3,5 tunnin ajomatka, emme suunnitellusti osallistuneet aamupäivän ohjelmaan.

Ennätimme kuitenkin nauttia sotilaskodissa herkulliset munkkikahvit ennen elämyksellistä valjakkoesitystä tykinlaukauksineen. Majuri evp Perkka Termala, viimeisen hevosvetoisen tykkipatterin päällikkö, kertoi hevosvetoisen tykistön historiasta ja selosti näkemäämme Euroopan ainoan tykkivaljakon asemaanajoa.

Varuskuntaravintola Falkonetissa nautimme maukkaan veljeslounaan, jota ennen evl evp Pauli Pukaralammi kertoi varuskunnan perinteistä ja koulutuskeskuksen 106-vuotisesta historiasta. Pääjuhlan avaussanat lausui Vapaussodan Porin seudun perinneyhdistyksen pj. Tapio Laine. Juhlapuheen piti kenraalimajuri evp Markku Myllykangas, Porin prikaatin tervehdyksen toi ev Jami Virta, Kankaanpään kaupungin tervehdyksen kaupunginjohtaja Mika Hatanpää, Vapaussodan Perinneliiton tervehdyksen pj. Jouni Koskela ja Vapaussoturien Perinnesäätiön tervehdyksen pj. Matti Soini. Tilaisuuden musiikista vastasivat Laivaston soittokunta ja Kankaanpään Korsutöpinä.

Lämmin kiitos kaikille järjestäjille erittäin onnistuneesta kesäpäivästä tarjoiluineen ja ohjelmineen sekä isänmaallisesta ja arvokkaasta pääjuhlasta!

Ennen lähtöä seurueemme oli vielä yhteiskuvassa talvisodan muistokiven vieressä. Tältä paikalta lähti noin 2500 miestä ja 930 hevosta talvisotaan. Kiveen on ikuistettu koskettava lause: ”Vapaus oli elämämme ehto ja rukous henkinen voima. Perinnöksi jäi vapaa isänmaa.”

Niinisalosta matkasimme Poriin, jossa majoituimme Sokos Hotel Vaakunaan. Bussimatkalla matkanjohtajana toiminut Nina Schleifer kertoi Porin historiasta, rakennuksista ja veistoksista. Nautimme vielä päivän päätteeksi herkullisen illallisen eräässä Porin parhaimmista ravintoloista, Raatihuoneen kellarissa. Keskustelu oli vilkasta – ja kajautimmepa muutaman laulunkin kabinettimme suojassa.

Sunnuntaina kävimme aluksi tutustumassa Keski-Porin kirkon edessä olevaan vapaussodan muistomerkkiin sekä vaikuttavaan Sankarimuistomerkkiin. Tämän ”Isänmaa kutsuu, Etulinjoilla, Matkanpää, Risti kirkastuu ja Elämä jatkuu” -veistosryhmän on veistänyt Aimo Tukiainen. Kivipaadessa oli teksti ”Me olemme omatunto maan” – tuntui luontevalta ryhmittyä yhteiskuvaan sen taakse, sillä olemmehan ottaneet tehtäväksemme viedä vapaussoturien viestiä eteenpäin tuleville sukupolville.

Seuraava kohteemme oli Harjavallassa sijaitseva vapaaherra, kuvanveistäjä, siluetisti, kirjailija, maalari ja keräilijä Emil Cedercreuzin kiehtova museo ja veistospuisto. Tämän monilahjakkuuden elämää ja tuotantoa ei voi kuin ihailla! Yhteiskuvan halusimme luonnollisesti Mannerheimin ratsastajapatsaan edessä. Mannerheimin kerrotaan todenneen Cedercreutzin veistotaidoista: ”Kuka tahansa pystyy veistämään minut, mutta vain Emil Cedercreutz pystyy veistämään hevosen alleni.”

Harjavallasta jatkoimme Humppilaan, jossa lounastimme Humppilan Lasitornissa ja tutustuimme kesäkuussa avattavaan Ritarigallerian näyttelytilaan oppaanamme Henry Vilja. Tämän Suomen ensimmäisen Mannerheim-ristin ritarien museon perustamisen on mahdollistanut EU:lta saatu rahoitus. Vt. kunnanjohtaja Antti Ahonen kertoi Hankkeesta lisää Humppilan kunnantalossa, jossa nautimme vielä maukkaat wienerleipäkahvit. Toivotamme menestystä arvokkaalle museohankkeelle ja kiitämme isäntiämme mielenkiintoisesta vierailusta!

Olli Korkalainen ja Heikki Pietilä kannattelivat lippuja kunnianosoituksissa Vapaussodan päättymisen muistopäivänä 16.5.2024. Kukkatervehdyksen Hietaniemessä Saksanniemen sankarivainajien hautapaadelle laskivat Nina Schleifer ja Liisa Viranko [kuva 1 / JS]. Vapaussoturien sankarihaudoilla kunniatehtävän suoritti Jari Sartimo Liisa Virangon kanssa [kuva 2 / NS].

Vanhassa kirkkopuistossa kanssamme kunnianosoituksissa olivat monivuotisen perinteen mukaisesti myös Vapaussodan Invalidien Muistosäätiö ja Frihetskrigets Södra Traditionsförening. Helsingin vapautuksessa kaatuneiden suomalaisten hautamuistomerkille VIMS:in seppeltervehdyksen laskivat Jyrki Kiviharju ja Jussi Niinistö [kuva 3 / JS] Jarmo Korhosen ja Ari Åbergin vastatessa meidän yhdistyksemme seppeleen laskusta [kuva 4 / NS]. Tilaisuudessa otettiin myös yhteiskuva [kuva 5 / VM]. Saksalaisten hautamuistomerkin kunniatehtävän suorittivat Frihetskrigets Södra Traditionsföreningin edustajat Carl-Johan Hindsberg, Fred Packalén ja Mimi Wiik [kuva 6 / NS].

Kiitos ja kunnia sankarivainajille!

Kunnianosoitusten jälkeen kuulimme Ostrobotnian Jääkärikabinetissa erittäin mielenkiintoisen lounasesitelmän, jonka piti majuri Marko Maaluoto aiheesta ”Autojoukot Helsingissä 1918–2024” painopisteen ollessa erityisesti vapaussodissamme [kuvat 7 ja 8 / NS]. Aiheesta lisää seuraavassa Vapaussoturissa.

Kuvat Vesa Määttä (VM), Jari Sartimo (JS) ja Nina Schleifer (NS)

27.4. vietettiin Kansallista veteraanipäivää. Tämän vuoden teema ”Veteraanien perintö turvataan – yhdessä onnistumme” viestii veteraanien perinnön säilymisen ja sen jatkuvan tunnettuuden turvaamisen tärkeydestä. Ja se juuri on meidän ydintehtävämme – tervetuloa mukaan toimintaan. Kuvassa kunnianosoitukset Mannerheimin patsaalla. Yhdistyksemme lippua kannattelee Heikki Pietilä, valokuvat Rauno Loukkola ja Pekka Lahermaa.

Tiistaina 12.4.2024 järjestettiin Vanhassa kirkkopuistossa Helsingin vapautuksen vuosipäivän kunnianosoitukset, jossa lippuja kannattelivat Olli Korkalainen ja Jari Sartimo. Seppeltervehdykset vapaussoturien hautamuistomerkille ja saksalaisten hautamuistomerkille laski kolme puheenjohtajaa: Jouni Koskela (Vapaussodan Perinneliitto), Ari Åberg (Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistys) ja Carl-Johan Hindsberg (Frihetskrigets Södra Traditionsförening).

Saksalaisten hautamuistomerkin suunnittelivat Gunnar Finne ja J. S. Sirén ja suomalaisten muistomerkin Elias Ilkka ja Erik Bryggman. Suomalaisten kivipaatta koristavien ratsastavia nuorukaisia ja hevosta suitsista pitelevää nuorukaista esittävien reliefien esikuvan on katsottu olevan Ateenan Akropolis-kukkulalla sijaitsevan Parthenonin temppelin friisit. Suomalaista kulttuuria pidettiin läntisen kulttuurin itäisenä etuvartioasemana samoin kuin aikoinaan Kreikkaa, joka myös taisteli suurta itäistä vihollista vastaan.

Yhdistyksemme kunniajäsen Liisa Viranko kutsui kunnianosoituksiin osallistuneet kotiinsa kohottamaan maljan vapautetulle pääkaupungille. Päivä on emännällemme erityisen merkityksellinen, sillä hänen isänsä, filosofian maisteri, eduskunnnan pikakirjoittaja Allan Viranko, osallistui Helsingin Jääkäriprikaatin riveissä syntymä- ja kotikaupunkinsa vapauttamiseen Punavuoren kallioilla lähellä Normaalilyseota.

Samassa yhteydessä liiton puheenjohtaja Jouni Koskela luovutti Jari Sartimolle Sinisen Ristin tunnustukseksi osallistumisesta vapaussodan perinneliiton toimintaan ja vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön vapaussoturiperinteen hengessä.

Talvisodan henki – niin merkityksellinen tänäkin päivänä! Kuvat Kasarmitorilta, jossa Olli Korkalainen oli Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen lipun kanssa talvisodan päättymispäivän kunnianosoituksessa (kuvat Heikki Pietilä).