Suomen senaatti antoi 19. syyskuuta 1917 määräyksen perustaa ratsupoliisikoulu, joka nimettiin Saksanniemen Järjestyslipustoksi. Vain kaksi kuukautta myöhemmin, 17. marraskuuta, Saksanniemeen hyökkäsi aseistettu punakaartin osasto sekä vallankumouksellisia venäläisiä. Heikosti aseistautuneet koulun oppilaat joutuivat pakenemaan lyhyen taistelun jälkeen. Samassa yhteydessä kaksi koulun työntekijää, aliupseeri Heikki Kuusto ja entinen jefreitteri Johan Fallström murhattiin. Tapahtuman muistoksi yhdistyksemme hallituksen jäsen Juhani Laine sytytti tänään kynttilän Saksanniemen uhrien hautapaadelle, joka sijaitsee Hietaniemen hautausmaalla korttelissa 22.
Kunnianosoituksen jälkeen vierailimme korttelissa 16 sijaitsevalla haudalla, jossa lepää seitsemän Hakaniemen torilla surmansa saanutta suojeluskaartilaista. 2. elokuuta 1906 tapahtunutta Hakaniemen mellakkaa pidetään ensimmäisenä suojeluskuntien ja punakaartien välisenä yhteenottona. Viaporin kapinaan liittyneen yhteenoton osapuolina olivat ylioppilaiden suojeluskaarti vastapuolenaan punakaarti ja kapinallisia Venäjän laivaston matruuseja.
Kuvat Nina Schleifer sekä Marja Pehkosen teoksesta ”Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta”
Tiistaina 14.11.2023 saimme kuukausilounaan yhteydessä kuulla erittäin mielenkiintoisen puheenvuoron Suomen tiestä Natoon. Aiheesta alusti Suomen Atlantti Seuran perustajajäsen, yleisesikuntaeversti Heikki Hult.
Yhdistyksen varapuheenjohtaja Olli Korkalainen kiittää yleisesikuntaeversti Heikki Hultia erittäin mielenkiintoisesta alustuksesta.
Kynttilät kunnioittamassa vapaussotureita Vanhan kirkkopuiston sankarihaudalla tänään 14.10. Tarton rauhansopimuksen muistopäivänä. Tämä 1/2 h mittainen dokumenttielokuva https://youtu.be/ZpvzTzlSedk kertoo, minkä sodan rauhasta oli kyse – ja miksi siitä neuvoteltiin venäläisten kanssa.
Diplomi-insinööri Martti Susitaival esitelmöi 10.10.2023 Suojeluskuntatalon auditoriossa aiheesta ”Ylijohdon viestiverkot Suomen sodissa” pääpainon ollessa vapaussodan aikaisissa viestiverkoissa. Susitaival kertoi asiantuntevasti eri viestivälineistä ja viestiyhteyksien organisoimisesta sekä mm. salaisista lennätin- ja radioasemista. Esitystä havainnollistivat mielenkiintoiset kaaviokuvat, valokuvat sekä lopuksi nähty lyhyt dokumenttielokuva kenttäradion pystyttämisestä, joka on osa vuonna 1922 tehtyä Finlandia-elokuvaa.
Esitelmän jälkeen pidettiin Heikki Hultin johdolla Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistys ry:n sääntömääräinen syyskokous, jossa vahvistettiin toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2024 sekä tehtiin henkilövalinnat luottamustoimiin. Puheenjohtajaksi valittiin Ari Åberg. Hallituksen varsinaisiksi jäseniksi valittiin Olli Korkalainen,Juhani Laine,Heikki Pietilä,Jari Sartimo, Nina Schleifer,Kai-Henrik Tiiainen ja Olavi Vähäkallio ja varajäseniksi Pekka Lahermaa, Pekka Lehtiö, Marko Nikkanen ja Jarkko Törmänen. Toiminnantarkastajiksi valittiin Eeva Lampén ja Tellervo Ojala ja varatoiminnantarkastajaksi Liisa Viranko.
”Vapaus, isänmaa ja veteraanien perintö olivat kunnioitetun edeltäjäni Jyrki Uutelan mielestä keskeisimpiä asioita ja tällä tiellä me jatkamme”, totesi vasta valittu puheenjohtaja Ari Åberg kiittäessään kokousväkeä luottamuksesta.
Yhdistyksen uusi hallitus on kokoontunut puheenjohtaja Ari Åbergin taakse, vasemmalta Heikki Pietilä, Juhani Laine, Kai-Henrik Tiiainen, Nina Schleifer, Olli Korkalainen, Pekka Lahermaa (varajäsen), Jari Sartimo ja Olavi Vähäkallio.
Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Jyrki Uutela on kuollut. Yhdistyksemme kunnioittaa hänen elämäntyötään vapaussotiemme perinteen vaalijana ja suurena isänmaan ystävänä.
Saksanniemen Järjestyslipuston perustamisen 106-vuotismuistotapahtumaan Saksanniemen kartanon muistokivelle kokoontui runsas joukko osallistujia. Tällä kertaa mukana olivat Porvoon Reserviupseerikerhon ja Rakuunakillan lisäksi Itä-Uudenmaan Poliisilaitoksen edustajat poliisipäällikkö Ilkka Koskimäen johdolla ja Poliisisoittokunnan kera. Lipunnoston jälkeen yhdistyksemme kukkalaitteen muistokiven juureen laskivat Liisa Viranko ja Jarkko Törmänen. Sen jälkeen seppeleen laskivat Porvoon poliisilaitoksen edustajat ja kolmantena laski kukkalaitteen Porvoon Reserviupseerikerho Erkki Naumasen johdolla. Lopuksi perinteiseen tapaan laulettiin soittokunnan säestyksellä ’Jumala ompi linnamme’.
Saksanniemeltä siirryimme Porvoon tuomiokirkon tuuliselle mäelle, jossa kukkalaitteen Vapaussodan muistomerkille laskivat Ritva Åberg ja Heikki Pietilä. Rakuunakillan edustajat olivat myös tällä muistomerkillä kunniavartiossa m/22 puvut yllään.
Seuraavaksi siirryttiin Porvoon Keskustorille, jonne Itä-Uudenmaan poliisilaitos oli järjestänyt kalustonäyttelyn. Helsingin Poliisien soittokunnan musiikin siivittämä yleisötapahtuma oli menestys. Paikalla oli Helsingin ratsupoliisipartio, panssaroitu erikoisryhmän Mercedes ja drone-laitteet Tikkurilasta sekä poliisimoottoripyörä ja partioauto Porvoon poliisista.
Päivän päätteeksi Porvoon kaupunki tarjosi erinomaisen lounaan tilaisuutta järjestäneiden järjestöjen edustajille läheisessä Café Cabriolet’in edustustilassa. Lounastilaisuuden isäntänä oli Porvoon kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jorma Wiitakorpi. Lounaan lomassa esitettiin dokumenttifilmi Saksanniemen poliisikoulusta ’Saksanniemi 1917’. Olli Korkalainen luovutti Erkki Naumaselle yhdistyksenne standaarin monivuotisen yhteistyön merkiksi.
Kiitämme kaikkia järjestäviä tahoja ja osallistujia erittäin mielenkiitoisesta päiväretkestä, jolla on ilmeisesti jatkoa myös seuraavina vuosina samojen järjestäjien toimesta.
Helsingissä Ostrobotnian juhlasalissa järjestettiin totalitaaristen hallintojen eurooppalaisena muistopäivänä 23. elokuuta 2023 totalitarismia käsittelevä seminaari. Tilaisuus on katsottavissa myös jälkeenpäin YouTubeen tallennetusta striimistä.
Totalitaaristen hallintojen eurooppalaista muistopäivää vietetään Euroopan parlamentin 19. syyskuuta 2019 antaman päätöslauselman mukaisesti vuosittain 23.8. monissa Euroopan maissa, kuten Ruotsissa, Georgiassa ja Baltian maissa. Kanadassa ja Yhdysvalloissa muistopäivä tunnetaan nimellä ”Black Ribbon Day”.
Muistopäivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta stalinismin ja natsismin kaltaisten totalitarististen hallintojen miljooniin ihmisiin kohdistuneista vainoista ja kannustaa demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteiden kunnioittamiseen. 23.8.1939 solmittu Molotov-Ribbentrop-sopimus symboloi yhä sitä, kuinka aggressiivinen valtapolitiikka ja etupiiriajattelu johtavat tuhoon ja sortoon.
– Suomessa tämä päivä on jäänyt toistaiseksi valitettavan vähälle huomiolle huolimatta siitä, että sekä maamme että monet sen kansalaiset ovat kärsineet naapurivaltion totalitarismista jo yli sadan vuoden ajan. Bolshevikit yrittivät estää itsenäistymisemme ja ovat sen jälkeen uhanneet vapauttamme sekä sodan että rauhan aikana, on Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jyrki Uutela todennut.
Jotta muistopäivä saisi ansaitsemaansa näkyvyyttä myös Suomessa, järjestettiin aihealueeseen liittyvä seminaari, jossa alustajina toimivat alan asiantuntijat. Tilaisuuden avasi Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen toiminnanjohtaja Nina Schleifer. Dosentti, FT Pekka Kauppala alusti aiheesta Kameleonttimainen neuvostototalitarismi ”vankileirien saaristo” GuLag kovana ytimenään. Professori, FT Kari Alenius esitelmöi otsikolla Kaksi totalitarismin ilmenemismuotoa – sosialistinen ja kansallissosialistinen ideologia. Kansanedustaja, kenraalimajuri evp Pekka Toverin virkamatkan takia hänen alustuksensa, Totalitarismi turvallisuuspolitiikassa – nykyajan diktatuurit vs. demokratiat, esitti Ari Åberg.
Seminaarin päätteeksi oli mielenkiintoinen paneelikeskustelu, jonka vetäjänä toimi pitkän linjan toimittaja Jarmo Mäkelä ja panelisteina professori Kari Alenius, ye-eversti Heikki Hult ja dosentti Pekka Kauppala.
Seminaarin järjesti Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistys yhteistyössä Sotien 1939–1945 Pääkaupunkiseudun veteraaniperinteen alueneuvottelukunnan kanssa, jossa toimii 26 veteraani-, reserviläis- ja maanpuolustusyhdistystä.
Veljesapu-Perinneyhdistys ry:n järjestämä perinteinen Schwester Ruth Munckin muistotilaisuus järjestettiin Hausjärven kirkolla. Yhdistyksemme lippua kannatteli tilaisuudessa Heikki Pietilä, valokuvat Liisa Viranko.
Vapaaherratar Ruth Munck liittyi ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa taistelevien suomalaisten jääkäreiden joukkoon sairaanhoitajana. Hänestä käytettiin pataljoonan sotilaiden keskuudessa nimitystä Schwester Ruth. Hän saapui jääkärien pääjoukossa Vaasaan 25. helmikuuta 1918 ja työskenteli vapaussodan aikana ensin sairasjunassa ja sitten Karjalan kannaksella kenttäsairaalassa. Hän osallistui aktiivisesti Lotta Svärd –yhdistyksen toimintaan sen perustamisesta alkaen. Vuosina 1941–1943 Munck liikkui Euroopassa ja antoi panoksensa Saksan sotavoimissa palvelleiden suomalaisten Waffen-SS -vapaaehtoisten hoitoon. Sodan jälkeen Munckia syytettiin väärin perustein maanpetoksesta ja tuomittiin neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Vapauduttuaan Ruth Munck asettui Hausjärvelle Leponiemen kartanoon, jossa hän järjesti vuotuisia tapaamisia entisille jääkäreille sekä SS-pataljoonan miehille syntymäpäivänsä aikoihin elokuussa.
Kesäretkemme suuntautui Hangon seudulle. Oppaamme, historian ja yhteiskuntaopin lehtori, FM, VTM Kai-Henrik Tiiainen, valotti bussimatkojen aikana erittäin kattavasti Hangon ja sen seudun historiaa. Mielenkiintoisen esityksen pääpaino oli kuulijakunnan huomioiden vapaussodassa – aiheesta enemmän seuraavassa Vapaussoturissa.
Retkemme aluksi kokoonnuimme kunnianosoituksiin Mannerheimin muistokivelle Skogsbyhyn [kuva 1, Jomi Iivonen]. Tämä 4.6.1944 paljastettu muistokivi on pystytetty paikalle, jossa sotamarsalkka Mannerheim vastaanotti 15.12.1941 Hangon rintamalla taistelleiden joukkojen ohimarssin. Kukkatervehdyksen laskivat itseoikeutetusti Eva-Christina Mäkeläinen, joka on pienenä tyttönä istunut Mannerheimin sylissä sekä Torsti Holvikivi, joka on perehtynyt Marsalkka Mannerheimin elämänvaiheisiin erityisesti Portugalissa [kuva 2, Nina Schleifer]. Panimme tyytyväisinä merkille, että muistokiven yhteydessä olevassa infotaulussa Mannerheimin elämäkerran kohdalla puhutaan vapaussodasta, kuten ylipäällikkömme olisi itsekin halunnut. Muistotaulun kääntöpuolella on lyhyt katsaus talvisodan jälkeen solmittuun rauhansopimukseen, jonka mukaisesti jouduimme vuokraamaan Neuvostoliitolle 30 vuodeksi Hankoniemen, sitä ympäröivät merialueet ja noin 400 saarta [kuva 3, Nina Schleifer].
Neuvostoliitto rakensi Hankoniemeen vahvan sotilastukikohdan, jonka vastapainoksi suomalaiset rakensivat omalle puolelleen Harparskog-linjan. Tämä yhteensä noin 40 km pituinen puolustuslinja koostuu 5 km pituisesta panssarikiviesteestä sekä yli 40 teräsbetonikorsusta. Eräs näistä on museoksi kunnostettu bunkkeri Irma, johon aikataulupaineiden takia tutustuimme vain bussista käsin [kuva 4, Olavi Vähäkallio].
Päiväkahvit ja suussa sulavat leivonnaiset nautimme Mannerheimin vuosina 1927–1933 isännöimässä Neljän Tuulen Tuvassa [kuva 5, Nina Schleifer]. Oppaamme Kai-Henrik Tiiainen kertoi, miten Mannerheimista tuli vähän yllättäen kahvilan omistaja. Hänen kesähuvilansa, Villa Stormhällan, sijaitsi nimittäin Hangossa Suuressa Mäntysaaressa, jonka naapurisaaressa, Pienessä Mäntysaaressa, sijaitsi kahvila Café Afrika. Täältä kantautui häiritsevää meteliä Mannerheimin huvilalle, sillä kieltolain aikana siellä nautittiin tarinoiden mukaan ns. ”vahvaa teetä”. Jotta Mannerheim sai rauhoitettua kesäpaikkansa ympäristön, hän hankki paikan itselleen ja alkoi muokata siitä ranskalaistyyppistä maalaiskahvilaa [kuva 6, Olavi Vähäkallio].
Seuraava kunniakäynnin kohde oli Hangossa sijaitseva Vapaudenpatsas [kuva 7, Jomi Iivonen]. Kukkatervehdyksen laskivat yhdistyksemme hallitusta edustavat Kai-Henrik Tiiainen ja Liisa Viranko [kuva 8, Nina Schleifer]. Tämä Vapaudenpatsas on pystytetty vuonna 1921 saksalaisten 3.4.1918 tapahtuneen maihinnousun muistoksi. Muistomerkki on Tiiaisen mukaan purettu peräti kahdesti poliittisista syistä: Hangon vuokra-aikana venäläiset purkivat sen, ja vuonna 1946 suomalaiset purkivat sen valtioneuvoston taivuttua valvontakomission painostukseen. Tässä kuvanveistäjä Bertel Nilssonin suunnittelemassa obeliskissa oli alkujaan suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi teksti ”Saksalaiset joukot nousivat maihin Hangossa huhtikuun 3 päivänä 1918 auttamaan maatamme sen taistelussa vapautemme puolesta. Vielä myöhäisiin aikoihin todistakoon tämä kivi kiitollisuuttamme”. Ensimmäisen jälleenrakennuksen yhteydessä siihen lisättiin kaikilla kolmella kielellä teksti ”Vihollinen häpäisi ja tärveli kiven vv. 1940–41. Se pystytettiin uudelleen v. 1943 todistamaan kiitollisuutemme järkkymättömyyttä”. Kolmannen pystytyksen yhteydessä vuonna 1960 nämä tekstit korvattiin sanoilla ”Vapautemme puolesta”, ja saksalaista sotilasta esittävä reliefi hakattiin pois.
Talvisodan aikana Hankoa pommitettiin 72 päivänä – ja päivissä laskettuna Hanko olikin Suomen pommitetuin kaupunki. Monet Hangon rakennukset kärsivät pahoin pommituksista: esimerkiksi Hangon vesitornin räjäytys vaurioitti kirkkoa pahasti. Kävelykierroksella kirkkopuistikossa saatoimme verrata Tiiaisen näyttämää vanhaa kuvaa kirkon nykyiseen ulkomuotoon [kuva 9, Olavi Vähäkallio]. Vaikka kirkko on nykyään vaatimattomampi kuin aiempi, retkeläiset ”hymyilivät yhteiskuvassa kuin Hangon Keksit” [kuva 10, Nina Schleifer].
Seuraava matkakohteemme oli Hangon Rintamamuseo, joka sijaitsee vuosien 1940–1941 Suomen ja Neuvostoliiton välisellä rajalla. Museoalueella on mm. juoksu- ja taisteluhautoja sekä Kultainen rauha -muistokorsu [kuva 11, Nina Schleifer]. Museota esitteli meille asiantuntevasti amanuenssi Sonja Bäckman [kuva 12, Nina Schleifer]. Eräs mainio esimerkki museon runsaasta esinevalikoimasta on sinivalkoinen nenäliina, jonka ruotsalaisen vapaaehtoispataljoonan (Svenska Frivilligbataljonen) 3. komppanian etujoukot nostivat salkoon 4.12.1941 klo 7 merkiksi Hangon takaisinvaltauksesta, koska heillä ei ollut sillä hetkellä käytettävissä Suomen lippua [kuva 13, Nina Schleifer].
