Historia politiikan pelinappulana

Ari Åberg

Petroskoin kaupunkioikeus tuomitsi vastikään historioitsija Juri Dimitrijevin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankileirille lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ikivanhaan venäläiseen tapaan tuomio oli päätetty etukäteen eikä sillä ollut mitään tekemistä väitetyn rikoksen kanssa. Todellinen syy on se, että Dimitrijev löysi Krasnyi Borin ja Sandarmohin joukkohaudat ja kertoi julkisuuteen, että sinne on haudattu Stalinin vainojen uhreja. Tämä sopii huonosti Venäjän nykyjohdolle, joka on voimallisesti ryhtynyt palauttamaan edesmenneen hirmuhallitsijan mainetta.

Venäjällä politiikka on aina määritellyt historian sisällön. Poliittisten suhdanteiden mukaan sitä on aina kirjoitettu myös uudelleen. Eräs hupaisimpia esimerkkejä on tunnettu YYA-sopimuksen allekirjoituskuva, jossa neuvostopuolen naamat vaihtuvat aina kulloisenkin suosion ja epäsuosion mukaan.

Osuin pari vuotta sitten paikalle, kun ”Venäjän sotahistoriallinen seura” suoritti kaivauksia Sandarmohissa. Arkeologeilla oli sotaväen varustus eikä heidän kanssaan huvittanut paljon jäädä juttelemaan. Kaivausten tavoitteena oli osoittaa, että huomattava osa vainajista oli suomalaisten miehitysjoukkojen jatkosodan aikana teloittamia siviilejä. ”Sotahistoriallisen seuran” väitteen mukaan suomalaiset lisäksi pukivat uhreilleen vihreät manttelit ennen teloitusta. Kuten varsin hyvin tiedämme, suomalaisilla ei vihreitä mantteleita ollut. Sen sijaan Puolan armeijalla oli. Näitä  päätyi venäläisille suuria määriä Neuvostoliiton jaettua Hitlerin kanssa Puolan ja vallattua maan itäosat.  Myöhemmin näillä vihreillä mantteleilla vaatetettiin mm. Kuusisen ”kansanarmeijan” sotilaat.

Mediatietojen mukaan Suomen Kansallisarkisto yrittää nyt saada asiaan tolkkua yhteistyössä venäläispuolen kanssa. Joudun kyllä valitettavasti epäilemään kansallisarkiston hyvien pyrkimysten onnistumista; siksi tärkeä Stalin-myytin rakentaminen putinisteille on. Joka tapauksessa siitä joudutaan jotain maksamaan; venäläisillä kun on tapana hinnoitella sekin, kun he tekevät jotain oikein.

Kirjoittaja on VTM, eläkkeellä oleva työmarkkinamies ja sotahistorian harrastaja.

Perinteiden säilyttäjät

Nina Schleifer

Vapaussodan aikaisten muistomerkkien, tavaroiden, kirjojen ja dokumenttien säilyminen ei aina ole ollut itsestään selvää. Osa on tuhoutunut, osa on poliittisista syistä tuhottu. Perinne-esineiden säilymisestä nykypolville saamme kiittää lukuisia yksityishenkilöitä, jotka vaivojaan kaihtamatta ovat suojelleet historiallisia muistoja. Eräs esimerkki on esillä Mikkelin Jalkaväkimuseossa.

Arkkitehti Martti Välikangas suunnitteli funktionalistisen suojeluskuntatalon Mikkelin Otavankadulle lähelle urheilukenttää vuonna 1938. Sodan loputtua monet järjestöt, kuten Lotta Svärd ja Suojeluskuntajärjestö, oli lakkautettava välirauhansopimuksen perusteella tai valvontakomission painostuksesta. Mikkelin kaupungin suojeluskunta lahjoitti marraskuussa 1944 tonttinsa rakennuksineen ja irtaimistoineen kaupungille kirjasto-, koulu- tai urheilutoimintaan. Suojeluskuntatalosta tuli sittemmin Mikkelin ammattikoulun toimipaikka, jossa Eero Kylliäinen (s. 1931) aloitti työskentelyn varastonhoitajana vuonna 1960.

Kylliäinen löysi rakennuksen vintiltä suojeluskunnan esineistöä, jonka joukossa oli myös hieno suojeluskuntatalon seinässä ollut suojeluskunta-aiheinen lyijylasi-ikkuna. 1970-luvulla silloinen rehtori käski Kylliäistä hävittämään ikkunan poliittisista syistä, mutta Kylliäinen ymmärsi ikkunan historiallisen arvon ja ”unohti” sen tuhoamisen siirtäen sen vaivihkaa turvalliseen paikkaan säilöön.

Vuosia myöhemmin kesälomalta palattuaan Kylliäinen huomasi ikkunan kadonneen. Koululla oli hänen lomansa aikana tehty remonttia, ja suojeluskunnan esineistöä oli viety mm. Mikkelin taidemuseon varastoon. Näiden tavaroiden joukossa ei kuitenkaan ollut tätä ikkunaa. Tehtyään tovin salapoliisityötä hän löysi sen erään koulun kellarivarastosta. Työtoverinsa Eero Tuukkasen kanssa hän toimitti ikkunan takaisin Ammattikoululle, ja yhdessä koululla toimineen opettajan kanssa teki sille laudasta suojalaatikon, jossa sitä vielä tänäkin päivänä säilytetään Jalkaväkimuseossa.

Tällaisia arkipäivän sankaritekoja on vaadittu, jotta kunniakas historiamme välittyy jälkipolville. Myös me ja muut perinneyhdistykset olemme omalta osaltamme säilyttämässä arvokasta perintöämme.

Kirjoittaja on Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen toiminnanjohtaja ja Vapaussodan Perintö -lehden toimittaja.

Tarton rauhasta 100 vuotta

Tänään 12.6.2020 on tullut kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Suomen valtuuskunta J. K. Paasikiven johdolla lähti Tarttoon neuvottelemaan rauhasta Neuvosto-Venäjän kanssa. Kansallisarkiston verkkonäyttelyn merkittävimmäksi asiakirjaksi valittiin kymmenen vuotta sitten yleisöäänestyksellä 14.10.1920 allekirjoitettu Tarton rauhansopimus. Se oli ensimmäinen itsenäisen Suomen tekemä rauha, ja siinä määriteltiin ensimmäistä kertaa itsenäisen Suomen rajat. Merkittävien asiakirjojen muille sijoille jäivät muun muassa itsenäisyysjulistus ja YYA-sopimus.

Lue lisää

Arvostettu suomalainen

Ylipäällikkö Mannerheimin täyttäessä jatkosodan aikana 75 vuotta 4. kesäkuuta 1942 Suomen valtioneuvosto antoi hänelle Suomen marsalkan arvon ja määräsi syntymäpäivän puolustusvoimain lippujuhlaksi. Vuonna 2004 suomalaiset äänestivät Mannerheimin kaikkien aikojen suurimmaksi suomalaiseksi. Tässä blogissa kerrotaan, kuinka Mannerheimia arvostettiin ja arvostetaan edelleen suuresti myös maamme rajojen ulkopuolella.

Lue lisää

Onko meillä aito sananvapaus?

Tänään 3.5. vietetään kansainvälistä sananvapauden päivää. Sananvapauden rajoittaminen on levinnyt laajalle yhteiskuntaamme koskien vapaussota-sanan käyttöä. Vaikka ”virallisten mielipiteiden” tulisi kuulua vain diktatuurimaiden keinoihin, yliopistot ja muut julkisen vallan instituutiot vaientavat tutkijoiden, opiskelijoiden ja työntekijöidensä mielipiteet otettuaan käyttöön ”virallisen totuuden” vaatimalla sisällissota-sanan käyttöä vapaussota-sanan sijaan. Tämä on levinnyt myös lehdistöön.

Lue lisää

Marskin kranssi

Kunniakansalaisemme ovat kunnioituksemme ansainneet! Päätimme tällä kertaa tehdä seppeltervehdyksen vapaussotiemme ylipäällikölle veteraanisukupolven kekseliäisyyttä ja selviytymiskykyä kunnioittaen ja pula-aikoja muistaen. Valmistimme siis seppeleen itse. Projekti alkoi luonnollisesti kaatamalla tarkoitukseen sopiva kuusi omalta pihalta…

Lue lisää

Vuosisadan trolli

Tänään 22.4.2020 tulee kuluneeksi 150 vuotta Leninin syntymästä. Meille on kouluissa opetettu – ja mediassakin yleisesti siteerattu, että Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden. Todellisuus on trollauksen suurmestarin, Leninin, taidonnäyte: Suomen itsenäisyyden tunnustaminen oli harhautusta, johon vieläkin langetaan.

Tiesitkö, että nimi Lenin on vain yksi tämän Vladimir Iljitš Uljanoviksi syntyneen trollin peräti 160:stä salanimestä, joita hän käytti vuosien 1894-1917 aikana kirjoitellessaan lehtiin bolshevismin aatetta levittäviä kirjoituksia?

Lue lisää

Inter arma caritas – Schwester Ruth ja Schwester Laine-Maire

Tänä pandemian aikana terveydenhuoltohenkilöstö saa jakamattoman ihailumme taistelussaan koronavirusta vastaan. Samalla on hyvä muistuttaa mieliin hoitohenkilöstön ponnistelut myös muina poikkeusaikoina. Tämä on tarina kahdesta sairaanhoitajasta, Ruth Munckista ja Laine-Maire Kyöstilästä, jotka auttoivat omia maanmiehiään eurooppalaisilla sotakentillä.

Lue lisää

Talvisota pienen pojan silmin

Talvisodan päättymisestä tulee tänään kuluneeksi 80 vuotta. Olin 13.3.1940 9-vuotias. Asuimme Kavantsaarella, joka oli Viipurin ja Antrean radan asema. Isä oli junanlähettäjä, aseman "virkamies". Ennen sotaa Kannasta evakuoitiin, väestön oli lähdettävä sotaa pakoon. Meitäkin vaadittiin poistumaan, mutta saimme "omalla vastuulla" jäädä, kun isä hoiti rautatiekuljetuksia. Sota oli syttynyt. Eräs ensimmäisistä muistoissani oli ilmataistelu. Ryssät olivat aloittaneet maamme kaupunkien pommitukset. Kerran radalla oli sotilaskuljetus, jota suomalaiset hävittäjät suojasivat. Samanaikaisesti maamme kaupunkeihin pomminsa pudottaneet ryssien koneet saapuivat paluumatkalle. Hävittäjälentäjämme saivat haasteen. Pieni poika kiinnostuneena seurasi, kun ryssien koneista osa räjähti ilmassa, osa kieppui palavana maahan, lentäjiä hyppi laskuvarjoilla palavista koneista. Oli se vaan niin jännää seurata tapahtumaa.

Lue lisää