Tutkittua tietoa näkymättömästä vihollisesta

Tänään torstaina 14.1.2021 vietetään Tieteiden yötä 2021, joka on osa Tutkitun tiedon teemavuotta. Kun samalla olemme liki vuoden ajan joutuneet kokemaan, mitä maailmanlaajuinen pandemia käytännössä tarkoittaa, on aika nostaa esiin vuoden 2018 valheellinen tiedotus liittyen vankileirikuolemiin.

Vuonna 1918 menehtyi vankileireillä 9 940 henkilöä. Tahallinen nälkään tappaminen ei kuitenkaan ollut kuolinsyy vankileireillä kuten yleisesti on väitetty. Tämän paljastaa Valtioneuvoston kanslian julkaisusarjaan kuuluva tutkimus, joka on jäänyt lähes tyystin huomiotta. Filosofian maisteri Pentti Mäkelän tutkimus  otsikolla Vuosien 1917-1919 kulkutaudit, espanjantauti ja vankileirikatastrofi tarjoaa historiallisepidemiologisen näkökulman Suomen väestön korkeaan tautikuolleisuuteen.

Vankileirikatastrofi ymmärretään vasta kun koko väestössä esiintyneet kulkutaudit ja espanjantautiepidemia otetaan huomioon. Ajanjakson poikkeustekijöitä olivat tutkimuksen mukaan erittäin vaikea angiina-, tulirokko- ja reumakuume-epidemia, historian pahin lintuinfluenssapandemia, isorokon ja sitäkin pahemman toisintokuumeen leviäminen hajoavan Venäjän imperiumin länsipuoliskolla, seerumilääkepula, rokotussuojan puutteet ja lääkärien vähyys.

Punaisten vankileirikuolemista noin 40 prosenttiin syynä oli espanjantauti, joka iski heinäkuun alussa suomalaisiin asevelvollisiin ja punavankeihin. Kuoleman riski oli juuri 20-30-vuotiailla miehillä korkein sekä leireillä että siviiliväestön keskuudessa. Osa sairastuneista kuoli muutamassa päivässä tukehtumalla keuhkojen tulehdusnesteeseen, osa muutaman viikon päästä jälkitauteihin, kuten keuhkokuumeeseen tai aivokalvontulehdukseen. Isorokko aiheutti noin tuhat kuolemantapausta. Rokon leviämistä vauhditti 1910-luvulla rokotusten vastustusliike, eikä epävakaissa oloissa 1917 rokotuksia onnistuttu antamaan käytännössä lainkaan. Tämä ilmiö on tuttu tänäkin päivänä.

Me osaamme nykyään pelätä punkkien levittämää borrelioosia, vaikka se harvoin johtaa kuolemaan kun taas täiden levittämien borrelia-sairauksien, kuten ampumahautakuumeen ja epideemisen toisintokuumeen, tappavuus sata vuotta sitten oli noin 40-60 %. Esimerkiksi Tammisaaren vankileirin korkea kuolleisuus johtui toisintokuumeesta, jota ei tunnistettu ajoissa ja johon ei ollut lääkettä saatavana kesällä 1918. Sairastuneiden suuri määrä ylitti hoitohenkilökunnan resurssit, sillä täikanta lisääntyi hallitsemattomasti ennen kuin leirille ennätettiin rakentaa täisauna. Toisintokuume aiheutti sydäntulehdusta ja vakavia ruoansulatuselinten toimintahäiriöitä, jolloin näytti siltä, että vangit olisivat kuolleet nälkään.

Tautiepidemiat levisivät niin hyvinvoivalla Pohjanmaalla kuin köyhässä Kymenlaaksossa. Tautien tarttuminen ei siis johtunut aliravitsemuksesta. Leipzigin lääketieteellisessä seurassa nälän ja influenssakuolemien välinen vaikutussuhde kumottiin jo keväällä 1919.

Propagandistisesti on väitetty vankileirikuolemien johtuneen valkoisten kostosta tai tuottamuksellisista kuolemista, ja infektiosairaudet rinnastettiin teloitustavaksi. Todellisuudessa voittaja teki kaikkensa estääkseen katastrofin edellä kuvattujen näkymättömien vihollisten vaikeuttaessa vankien huoltoa.

Kirjoittajat ovat Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jyrki Uutela ja toiminnanjohtaja / Vapaussodan Perintö -lehden toimittaja Nina Schleifer. Asiasta kiinnostuneet voivat tutustua myös Uutelan ja Schleiferin tekemään 30-sivuiseen tiivistelmään, jossa mainittujen sivunumeroiden avulla löytyvät ao. lähdeviitteet alkuperäisestä tutkimuksesta.

Faktaa ja fiktiota täällä Pohjantähden alla

Nina Schleifer

Britannian kulttuuriministeri Oliver Dowden vaati marraskuun lopussa Britannian kuningasperheen elämästä kertovan Netflixin The Crown -sarjan julistamista fiktioksi. Hän pelkää, että katsojasukupolvi, joka ei elänyt sarjan kuvaamien tapahtumien aikaan, saattaa sekoittaa faktan ja fiktion.

Faktan ja fiktion sekoittaminen on suuri ongelma myös Väinö Linnan Pohjantähti-trilogian suhteen. Sinänsä oivallinen Koskelan torppariperheen ympärille sepitetty fiktiivinen teossarja on saanut historiadokumentin aseman suomalaisten mielissä. Eräänä pontimena tälle on epäilemättä Väinö Linnan nimitys tieteen eikä taiteen akateemikoksi. Hän on ainoa tieteen akateemikon arvonimen saanut henkilö, jolla ei ole akateemista tutkintoa eikä tieteellistä uraa, ja voimme vain arvailla, millainen poliittinen agenda presidentti Kekkosella oli tätä nimitystä tehdessään.

Professori Martti Häikiö toteaa Keskisuomalaisessa 6.12.2020 ilmestyneessä artikkelissa, että julkisuudessa on luotu asetelma, jossa taantumukselliset oikeistolaiset akateemiset historioitsijat eivät muka ymmärrä sorretun kansan oikeutettua kapinaa. – Puhutaan aivan oikein punaisista uhreista, mutta jätetään pohtimatta, miksi työväenliikkeen johto hylkäsi kaikki ihanteensa ja kaatoi kunnallisen demokratian, oikeusjärjestyksen ja sananvapauden. Häikiön mielestä Suomen historian traagisin erehdys oli kapinaan ryhtyminen maailman kansanvaltaisimmassa maassa. P. E. Svinhufvudin senaatti oli jo tammikuussa 1918 antanut lakiesityksen torppien lunastusoikeudesta, ja se oli hyväksytty eduskunnassa ensimmäisessä käsittelyssä ennen vapaussotaa ja vahvistettiin eduskunnan toisessa käsittelyssä heti, kun vapaussota oli päättynyt.

Yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen käsittelee samaa teemaa blogissaan ”Linnan trilogia ja petetty sukupolvi” 6.9.2020: Muun ohella Pohjantähti -trilogia kuvaa aidosti vuoden 1918 punaisten kärsimyksiä, mutta se jättää kertomatta niiden todellisen syyn. Toisin sanoen se ei kerro, että tammikuussa 1918 SDP:n puolue-elimet päättivät Leninin painostamana ja aseistamana aloittaa sosialistisen vallankumouksen itsenäisen Suomen demokraattisesti valitun laillisen hallituksen kumoamiskesi, mikä onnistuessaan olisi johtanut myös itsenäisyyden menettämiseen.

Olisiko siis aika Väinö Linnan syntymän 100-vuotispäivän 20.12.2020 kunniaksi kohdata totuus ja selkeästi ilmaista, että Pohjantähti-trilogia on ansiokkaasti kirjoitettua fiktiota, mutta ei missään nimessä faktaa?

Kirjoittaja on Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen toiminnanjohtaja ja Vapaussodan Perintö -lehden toimittaja.

Tarton rauhan 100-vuotisjuhlallisuudet 14.10.2020

Tänään 11.12.2020 on kulunut tasan 100 vuotta siitä, kun presidentti Ståhlberg ratifioi Tarton rauhansopimuksen Suomen osalta. Rauhansopimus oli allekirjoitettu 14. lokakuuta, ja sen 100-vuotismuiston kunniaksi järjestimme näyttävät kunnianosoitukset Kaartin soittokunnan, Helsingin ratsupoliisin ja Ratsumieskillan Lahden eskadroonan perinneratsukoiden avustuksella sekä julkistimme Ostrobotniassa aiheesta tehdyn dokumenttielokuvan ”Sodan ja rauhan kasvot  –  Vapaussodasta Tarton rauhaan” (https://youtu.be/ZpvzTzlSedk). Päivän juhlallisuuksista on koostettu oheinen ½ tuntia kestävä video.

Vain jäsenille -sivulle on päivitetty vajaan tunnin mittainen video, jossa Ostrobotnian juhlan musiikkiesitykset ovat kuultavissa kokonaisuudessaan. Ao. videolla näkyvät myös palkitsemiset sekä juhlan aikana pidetyt spontaanit puheenvuorot.

Dokumenttielokuva ”Sodan ja rauhan kasvot – Vapaussodasta Tarton rauhaan”

Suomi ja Neuvosto-Venäjä solmivat Tarton rauhansopimuksen 14. lokakuuta 1920. Päivälleen 100 vuotta myöhemmin, 14. lokakuuta 2020, sai Ostrobotnian juhlasalissa ensiesityksensä ½ tuntia kestävä dokumenttielokuva, joka vastaa kysymykseen: Minkä sodan rauhasta oli kyse – ja miksi siitä neuvoteltiin venäläisten kanssa?

Lue lisää

Fasisteja vai aristokraatteja?

Kai-Henrik Tiiainen arvioi blogissaan Oula Silvennoisen, Marko Tikan ja Aapo Roseliuksen teosta "Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet" (2016). Tiiaisen oma historianharrastus on jo vuosien ajan suuntautunut suomenruotsalaisen äärioikeiston tutkimiseen. Tämän seurauksena hän tuntee aihepiiriin liittyvää tutkimuskirjallisuutta ja lähdemateriaaleja erittäin hyvin - paremmin kuin Suomalaiset fasistit -kirjan kirjoittajakolmikko.

Lue lisää