Kauas kantaa maine

Marsalkka Mannerheim vietti viimeiset vuotensa Sveitsissä, jonne myös pystytettiin muistomerkki 14. toukokuuta 1955. Muistomerkin paljastustilaisuudesta tehdyssä elokuvassa ”Kauas kantaa maine” (https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_634040) käydään myös Mannerheimille rakkaissa paikoissa Luganon kapeilla kujilla, puistoissa ja holvien varjoissa.

Muistomerkin, yksinkertaisen kivipaaden, yhdellä sivulla on Suomen leijona -vaakuna ja toisella sivulla sukuvaakuna, tunnuslause ”Candida pro causa ense candido” – ”Puhtain asein puhtaan asian puolesta”, Marsalkan sauvat sekä muistoteksti ”A la gloire de la Finlande et de son peuple heroique a la memoire du noble chevalier le baron Carl Gustav Mannerheim Marechal de Finlande 1867-1951 eli vapaasti käännettynä ”Suomen ja sen sankarillisen kansan kunniaksi, jalon ritarin, vapaaherra Carl Gustav Mannerheimin, Suomen Marsalkan 1867–1951 muistoksi”.Kolmannella sivulla on ote Aaro Hellaakosken runosta: ”Tuossa on luonne, laivan keulassa kyllä, kun se syvien yllä, tietänsä kyntää” sekä Mannerheimin oma lause ”Ett litet lands största styrka är enighet.” Muistomerkki sijaitsee Montreux’ssä Suomen marsalkka Mannerheimin nimeä kantavassa puistossa (osoite Quai des Fleurs 9). Suomalais-sveitsiläinen upseeriyhdistys järjestää siellä kunnianosoituksen vuosittain kesäkuun ensimmäisenä lauantaina.

Genevejärven rannalla Montreaux’n lähistöllä sijaitsevan Clion sur Territet’n kylän rinteessä on Val-Montin terveysklinikka, jossa marsalkka vietti eläkepäiviään. Paikka on ilmastoltaan erittäin lauhkea ja maisemat lumoavan kauniita. Hän asui klinikan toisessa kerroksessa ja hankki kirjallisia töitä varten toisen huoneiston kolmannesta kerroksesta. Siellä hän kirjoitti muistelmia avustajinaan kenraalit Erik Heinrichs ja Aladár Paasonen sekä sihteerinään Sargit Avellan.

Aamupäivällä Mannerheim teki kävelyretkiä kyläteillä. Sadesäällä hän kuulemma käveli Glionin kirkon holvikäytävän päästä päähän 20 kertaa. Mannerheim oli myös tuttu näky Confinserie Steffen’issä eli Madame Steffenin tee- ja leivonnaishuonessa, jonka maine oli yhtä hyvä kuin Fazerin sen ajan Helsingissä. Marsalkan tilaukseen kuului kuulemma aina kupillinen kuumaa kaakaota, jolle maun antoi lehmänmaito ja maineikas sveitsiläinen suklaa.  

Teehuoneen silloisten omistajien tytär Erica Steffen on kertonut tarinan joulupäivän illasta vuonna 1948, jolloin Valmontissa oli kova lumipyry. Teehuoneen oveen koputettiin, ja oven takana oli pitkä mies kääriytyneenä suureen takkiin ja hänen takanaan hengästynyt nainen. Mies oli paleltunut ja vaikutti sairaalta ja väsyneeltä. Henkilöt olivat marsalkka Mannerheim ja hänen sihteerinsä Sargit Avellan. Rouva Steffen kertoi: ”Lumituiskun takia Mannerheimin taksi oli juuttunut jyrkkään rinteeseen kaukana teehuoneesta. Marsalkka ja Avellan olivat kiipeämisestä uuvuksissa ja lumen kastelemia. Samalla selvisi, että heidän taksinkuljettajansa, venäläinen prinssi Alexis Orloff, oli jäänyt kinokseen yksin autonsa kanssa. Oli yleistä, että vallankumousta paenneet Venäjän aateliset ajoivat Sveitsissä taksia.” Steffenin mukaansa Mannerheim tunnettiin ja häntä arvostettiin, mutta hänen yksityisyyttään myös kunnioitettiin.

Glionilainen Mannerheim-tutkija Pierre-Antoine Goy on tiivistänyt sveitsiläisten ajatukset seuraavasti: ”Mannerheim on sankarimme, sillä me vertaamme hänen sotilaitaan siihen, mitä Sveitsille olisi voinut tapahtua Hitlerin tai Mussolinin hyökätessä. Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, vain Mannerheim osasi yhdistää kansan. Yhtä taitavasti hän pystyi irrottamaan Suomen maailmansodasta; siihen kuului myös saksalaisten joukkojen ajaminen maasta. Hän ei koskaan pitänyt Hitlerin Saksasta. Hän toimi kaukaa viisaasti myös siinä, että kieltäytyi hyökkäämästä Saksan tukena Leningradiin.”


Kirjoittaja Nina Schleifer on Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen toiminnanjohtaja ja Vapaussodan Perintö -lehden toimittaja. Erica Steffenin ja Pierre-Antoine Goyn sitaatit perustuvat artikkeliin https://seura.fi/ilmiot/historia/murheilta-suojassa/

Äitienpäiwät

Suomen ensimmäistä äitienpäiväjuhlaa vietettiin heti vapaussodan jälkeen 7. heinäkuuta 1918. Seuraavana vuonna juhlaa vietettiin jo monella paikkakunnalla, ja päiväksi vakiintui ensin toukokuun kolmas sunnuntai. Ikimuistoista äitienpäivää vietettiin vuonna 10.5.1942, jolloin sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim myönsi 25-vuotiaan vänrikki Toivo Jussilan aloitteesta kaikille Suomen äideille Vapaudenristin.

Lue lisää

Aamukammasta TJ-biiseihin

Meidän perinnetyössä mukana olevien ”vanhemman kaartin” edustajien on hyvä välillä kurkistaa nykypäivän varusmiesten maailmaan, sillä hekin elävät ajassa ja kehittävät uusia muotoja vanhoille perinteille. Kuten tuttua, asevelvollisten astuttua armeijan palvelukseen he alkavat oitis laskea jäljellä olevan palvelusajan pituutta eli aamujen määrää (TJ = tänään jäljellä). Siitä voi pitää lukua perinteiseen tapaan tukkimiehen kirjanpidolla, "aamukamman" piikkejä katkomalla – tai nykyajan tyyliin älypuhelimella. Lue blogistamme, mitä uutta nykysovellukset tuovat varusmiesten arkeen.

Lue lisää

Kunniaa Helsingin vapautuksessa kaatuneille

Tänään 12.4.2021 on tullut kuluneeksi 103 vuotta Helsingin vapautuksesta. Yhdistyksemme laski perinteisesti ruotsinkielisen sisaryhdistyksen kanssa seppeleet Vanhassa kirkkopuistossa oleville vapaussodan hautamuistomerkeille. 20 vuotta vapaussodan päättymisen jälkeen toimitti Helsingin valkokaartin työvaliokunta Helsingin vapautukseen liittyvän muistojulkaisun, josta on tuoreimpaan blogiimme poimittu ylipäällikkö Mannerheimin tervehdys sekä erään kirkkopuistoon haudatun valkokaartilaisen tarina.

Lue lisää

Satavuotiaan Sakon tarina – Suojeluskuntain Ase- ja Konepajasta vientiteollisuuden valtiksi

Tiesitkö, että Suomen Punainen Risti on tiettävästi maailman ainoa järjestönsä kansallinen yhdistys, joka on harjoittanut aseteollisuutta? Tämä käy ilmi tänään 1.4.2021 100-vuotisjuhlaansa viettävän Sakon tarinasta. Lue tuoreimmasta blogistamme, miten Suojeluskuntain yliesikuntaan vuonna 1919 perustetusta taisteluvälineosastosta ja asepajasta kehittyi Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja eli Sako Oy ja monien mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen Euroopan suurin laadukkaiden pulttilukkoisten kiväärien valmistaja, jonka tuotannosta noin 98 % menee vientiin.

Lue lisää

Yhdistyksemme toiminta laajeni Itä-Uudellemaalle

Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistys ry on perustanut 19.3.2021 Itä-Uudenmaan osaston, jonka pääasiallinen toiminta-alue on Porvoo ja Loviisa. Itä-Uudenmaan osasto osallistuu ja järjestää alueellaan vuosien 1918–1945 sotiimme ja Suomen itsenäistymiseen liittyviä perinne- ja vuositapahtumia, sekä tuottaa perinne- ja sotahistoriaa koskevia erilaisia julkaisuja. Tarkoitus on tehdä tiivistä yhteistyötä ruotsinkielisen sisarjärjestömme Frihetskrigets Södra Traditionsförening rf:n sekä paikallisten maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöjen kanssa. Toimintaa koordinoi ylil evp, MPK:n sotilaskouluttaja (Uusimaa ja Hamina) Jarkko Törmänen.

Lue lisää

Lotta-järjestön merkkipäivä

Lotta Svärd -järjestön perustamisesta tulee kuluneeksi 100 vuotta. Tiettävästi ylipäällikkö Mannerheim käytti julkisesti ensimmäisenä vapaussodassa suojeluskuntia avustaneista naisista nimitystä Lotta Svärd kiitospuheessaan Suomen naisille Helsingissä 16. päivänä toukokuuta 1918. Seuraavassa professori Eeva Tapio valottaa liikkeen syntyä ja toimintaa.

Ryhdyttäessä perustamaan suojeluskuntia vuoden 1917 levottomuuksien aikana elpyi jääkärivärväyksen jälkeen pysähtynyt naisten toiminta. Suojeluskuntien kahvituksen ja muonituksen ohella naisia oli mukana myös aseiden hankinnassa ja kuljetuksessa. Varsinaisen toiminnan voidaan katsoa käynnistyneen suojeluskuntien järjestäytymisen ja valkoisen armeijan perustamisen myötä. Lähinnä huolehdittiin oman paikkakunnan suojeluskuntien saattamisesta toimintavalmiiksi, ja aloitettiin yhteisvoimin valmistaa vaatteita ja majoitustarvikkeita. Varsinkin muonituksesta joutuivat naiset huolehtimaan sekä paikallisesti että erityisesti sellaisilla paikkakunnilla, jotka olivat joukkojen läpikulkupaikkoja, koulutuskeskuksia tai joukkojen keskityspaikkoja.

Lue lisää

Sädesade syksy-yössä

”Kalevala on Suomen kansan henkinen itsenäisyysjulistus, jota oli aikanaan seuraava myöskin valtiollinen itsenäisyys”, todettiin Itä-Häme -lehden pääkirjoituksessa 27.2.1935. ”Tänä eripuraisuuden ja aineellisuuden ankeana aikana tarvitaan sellaista henkistä sisältöä, jota Kalevalamme antaa. Sen kunnioittaminen ja siihen tutustuminen on raatajaisien ja -äitien kunnioittamista ja heidän työnsä kiittämistä. Siihen on meillä suuri syy senkin tähden, että Kalevalamme korotti meidät ”kansakuntien joukkoon”, kirjoitettiin puolestaan seuraavana päivänä ilmestyneessä Savon sanomissa. Sopisivatko nämä sanat tähänkin päivään?

Kalevala on innoittanut niin tieteen- kuin taiteen tekijöitä, ja lehtikirjoituksiakin on epäilemättä tuhansia sivuja – blogissamme esittelemme muutamia Kalevalaan liittyviä poimintoja Kansalliskirjaston digitaalisesta lehtitietokanasta.

Lue lisää

Vuosipäivä 5.2. – Itsenäisyyssenaatin puheenjohtajan yritys poistua lentokoneella punaisesta Helsingistä valkoiseen Vaasaan

Itsenäisyyssenaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud kertoo, kuinka helmikuun 5 p:nä 1918 pääkaupungin aktivistit olivat valmistaneet hänelle hurjanrohkean tilaisuuden poistua neuvostovenäläisellä lentokoneella punaisesta pääkaupungista suoraan valkoiseen Suomeen. Hänen kirjoituksensa on alun perin julkaistu Sarkatakki-lehdessä 5.2.1928, jolloin tuli kuluneeksi 10 vuotta tästä lentoretkestä.

Lue lisää