Äitienpäiwät

Äitienpäivää alettiin viettää Suomessa heti vapaussodan jälkeen vuonna 1918. Kouluneuvos, kansakoulunopettaja ja kansanedustaja Wilho Reima (vuoteen 1906 Wilhelm Reiman) tutustui vuonna 1910 matkallaan Yhdysvalloissa sikäläiseen tapaan viettää äitienpäivää. Hän ehdotti jo vuonna 1912 Koti-lehdessä, että Suomessakin alettaisiin viettää juhlaa äitien kunniaksi, mutta vasta vapaussodan jälkeen hän sai edistettyä asiaa Kotikasvatusyhdistyksen avustuksella.

Toijalan Sanomat julkaisi 6. heinäkuuta 1918 kirkollisten ilmoitusten seassa seuraavan ilmoituksen: Wiialan rukoushuoneessa pidetään ”äitienpäiwät” huomena 6:na sunn. kolmin. ja on silloin ohjelmana: puheita, kuorolaulua, runonlausuntaa y.m.  Toiwotaan lukuisasti saawuttawan tähän tilaisuuteen. Erittäinkin toiwotaan äitien tulewan oikein lukuisasti. Kolehti ”äitienpäiwäin” hyväksi.

Suomen ensimmäistä äitienpäiväjuhlaa vietettiin siis 7. heinäkuuta 1918. Seuraavana vuonna juhlaa vietettiin jo monella paikkakunnalla, ja päiväksi vakiintui ensin toukokuun kolmas sunnuntai.

Uusi Suomi raportoi 15. toukokuuta 1921 sadan vuoden takaisesta äitienpäivän vietosta seuraavaa: Niin kuin pari kertaa ennen, on kotikasvatusyhdistys taas tehnyt aloitteet erikoisen äitienpäivän viettämisestä ympäri maan. Päivä, joka on määrätty toukokuun kolmanneksi sunnuntaiksi, sattuu tänä vuonna helluntaipäiväksi. Jotta yleisö kaikkialla maassa olisi mukana päivän vietossa, on kotikasvatusyhdistys lähettänyt asian johdosta kiertokirjeitä ympäri maan opettajistolle, papistolle ja seuroille, että he tekisivät voitavansa asian selvittämiseksi seuduillaan ja olisivat mukana juhlia järjestämässä. Juhlaohjelman helpottamiseksi on maaseudulle levitetty täällä valmistettua ohjelmaa, joka sisältää puheita, runoja, vuorokeskusteluja y.m.  Tätä ohjelmaa on tilattu eri osiin maata yhteensä 1500 kappaletta. Mutta kun suurin osa juhlia pidettänee ilman tätä hankittua ohjelmaa, voitanee olla varmoja, että niiden luku nousee ainakin 4000:nteen. Helsingissä vietetään äitienpäivää Kallion kirkossa klo 7.15 i.p. alkavilla juhlallisuuksilla, joissa on ohjelmana pastori Laasosen ja kirkkoherra Hurmerinnan puheet, kuoro- ja yksinlaulua. Asianomaiseen tarkoitukseen kerätään sitä paitsi kolehti.

Vuonna 1927 äitienpäivä siirtyi toukokuun toiseen sunnuntaihin, koska se ei tuolloin osu keskelle opettajien kevätlukukauden päättämiskiireitä.

Ikimuistoista äitienpäivää vietettiin vuonna 10.5.1942, jolloin sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim myönsi 25-vuotiaan vänrikki Toivo Jussilan aloitteesta kaikille Suomen äideille Vapaudenristin. Mannerheim antoi tunnustusta äideille siitä, että rintama kesti sekä kotona että sotatantereella. Kuten tunnettua, Suomen äideille osoitettu päiväkäsky sijoitettiin valtioneuvoston päätöksellä kirkkoihin kaikkien äitien ja muiden kansalaisten nähtäväksi.

Kuvassa äitienpäiväjuhlan osanottajia Hattuvaaran l. Hatunkylän koululla, koulurakennuksen edustalla 1920-luvun alussa. Suuri osa juhlavieraista on iäkkäitä naisia. Äideillä on puvuissaan rintamerkki tai kukkanen. Koulun ulko-ovi on koristeltu havuköynnöksin. (Valok. Pielisen museo)


Kirjoittaja Nina Schleifer on Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen toiminnanjohtaja ja Vapaussodan Perintö -lehden toimittaja. 

Aamukammasta TJ-biiseihin

Meidän perinnetyössä mukana olevien ”vanhemman kaartin” edustajien on hyvä välillä kurkistaa nykypäivän varusmiesten maailmaan, sillä hekin elävät ajassa ja kehittävät uusia muotoja vanhoille perinteille. Kuten tuttua, asevelvollisten astuttua armeijan palvelukseen he alkavat oitis laskea jäljellä olevan palvelusajan pituutta eli aamujen määrää (TJ = tänään jäljellä). Siitä voi pitää lukua perinteiseen tapaan tukkimiehen kirjanpidolla, "aamukamman" piikkejä katkomalla – tai nykyajan tyyliin älypuhelimella. Lue blogistamme, mitä uutta nykysovellukset tuovat varusmiesten arkeen.

Lue lisää

Kunniaa Helsingin vapautuksessa kaatuneille

Tänään 12.4.2021 on tullut kuluneeksi 103 vuotta Helsingin vapautuksesta. Yhdistyksemme laski perinteisesti ruotsinkielisen sisaryhdistyksen kanssa seppeleet Vanhassa kirkkopuistossa oleville vapaussodan hautamuistomerkeille. 20 vuotta vapaussodan päättymisen jälkeen toimitti Helsingin valkokaartin työvaliokunta Helsingin vapautukseen liittyvän muistojulkaisun, josta on tuoreimpaan blogiimme poimittu ylipäällikkö Mannerheimin tervehdys sekä erään kirkkopuistoon haudatun valkokaartilaisen tarina.

Lue lisää

Satavuotiaan Sakon tarina – Suojeluskuntain Ase- ja Konepajasta vientiteollisuuden valtiksi

Tiesitkö, että Suomen Punainen Risti on tiettävästi maailman ainoa järjestönsä kansallinen yhdistys, joka on harjoittanut aseteollisuutta? Tämä käy ilmi tänään 1.4.2021 100-vuotisjuhlaansa viettävän Sakon tarinasta. Lue tuoreimmasta blogistamme, miten Suojeluskuntain yliesikuntaan vuonna 1919 perustetusta taisteluvälineosastosta ja asepajasta kehittyi Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja eli Sako Oy ja monien mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen Euroopan suurin laadukkaiden pulttilukkoisten kiväärien valmistaja, jonka tuotannosta noin 98 % menee vientiin.

Lue lisää

Yhdistyksemme toiminta laajeni Itä-Uudellemaalle

Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistys ry on perustanut 19.3.2021 Itä-Uudenmaan osaston, jonka pääasiallinen toiminta-alue on Porvoo ja Loviisa. Itä-Uudenmaan osasto osallistuu ja järjestää alueellaan vuosien 1918–1945 sotiimme ja Suomen itsenäistymiseen liittyviä perinne- ja vuositapahtumia, sekä tuottaa perinne- ja sotahistoriaa koskevia erilaisia julkaisuja. Tarkoitus on tehdä tiivistä yhteistyötä ruotsinkielisen sisarjärjestömme Frihetskrigets Södra Traditionsförening rf:n sekä paikallisten maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöjen kanssa. Toimintaa koordinoi ylil evp, MPK:n sotilaskouluttaja (Uusimaa ja Hamina) Jarkko Törmänen.

Lue lisää

Lotta-järjestön merkkipäivä

Lotta Svärd -järjestön perustamisesta tulee kuluneeksi 100 vuotta. Tiettävästi ylipäällikkö Mannerheim käytti julkisesti ensimmäisenä vapaussodassa suojeluskuntia avustaneista naisista nimitystä Lotta Svärd kiitospuheessaan Suomen naisille Helsingissä 16. päivänä toukokuuta 1918. Seuraavassa professori Eeva Tapio valottaa liikkeen syntyä ja toimintaa.

Ryhdyttäessä perustamaan suojeluskuntia vuoden 1917 levottomuuksien aikana elpyi jääkärivärväyksen jälkeen pysähtynyt naisten toiminta. Suojeluskuntien kahvituksen ja muonituksen ohella naisia oli mukana myös aseiden hankinnassa ja kuljetuksessa. Varsinaisen toiminnan voidaan katsoa käynnistyneen suojeluskuntien järjestäytymisen ja valkoisen armeijan perustamisen myötä. Lähinnä huolehdittiin oman paikkakunnan suojeluskuntien saattamisesta toimintavalmiiksi, ja aloitettiin yhteisvoimin valmistaa vaatteita ja majoitustarvikkeita. Varsinkin muonituksesta joutuivat naiset huolehtimaan sekä paikallisesti että erityisesti sellaisilla paikkakunnilla, jotka olivat joukkojen läpikulkupaikkoja, koulutuskeskuksia tai joukkojen keskityspaikkoja.

Lue lisää

Sädesade syksy-yössä

”Kalevala on Suomen kansan henkinen itsenäisyysjulistus, jota oli aikanaan seuraava myöskin valtiollinen itsenäisyys”, todettiin Itä-Häme -lehden pääkirjoituksessa 27.2.1935. ”Tänä eripuraisuuden ja aineellisuuden ankeana aikana tarvitaan sellaista henkistä sisältöä, jota Kalevalamme antaa. Sen kunnioittaminen ja siihen tutustuminen on raatajaisien ja -äitien kunnioittamista ja heidän työnsä kiittämistä. Siihen on meillä suuri syy senkin tähden, että Kalevalamme korotti meidät ”kansakuntien joukkoon”, kirjoitettiin puolestaan seuraavana päivänä ilmestyneessä Savon sanomissa. Sopisivatko nämä sanat tähänkin päivään?

Kalevala on innoittanut niin tieteen- kuin taiteen tekijöitä, ja lehtikirjoituksiakin on epäilemättä tuhansia sivuja – blogissamme esittelemme muutamia Kalevalaan liittyviä poimintoja Kansalliskirjaston digitaalisesta lehtitietokanasta.

Lue lisää

Vuosipäivä 5.2. – Itsenäisyyssenaatin puheenjohtajan yritys poistua lentokoneella punaisesta Helsingistä valkoiseen Vaasaan

Itsenäisyyssenaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud kertoo, kuinka helmikuun 5 p:nä 1918 pääkaupungin aktivistit olivat valmistaneet hänelle hurjanrohkean tilaisuuden poistua neuvostovenäläisellä lentokoneella punaisesta pääkaupungista suoraan valkoiseen Suomeen. Hänen kirjoituksensa on alun perin julkaistu Sarkatakki-lehdessä 5.2.1928, jolloin tuli kuluneeksi 10 vuotta tästä lentoretkestä.

Lue lisää

Dokumentärfilmen ”Krigets och fredens anlete – Från frihetskriget till freden i Dorpat”

Finland och Sovjetryssland undertecknade ett fredsavtal i Dorpat den 14 oktober 1920. På dagen hundra år senare, den 14 oktober 2020, fick en halvtimmeslång dokumentärfilm om freden sin premiär i Ostrobotnias festsal. En svenskspråkig version av filmen släpps ut den 28 januari 2021. Dokumentären svarar på frågan: Vad var det för ett krig som dessa fredsförhandlingar skulle göra slut på? Och varför förhandlades det med ryssarna?

Under de senaste åren har man ofta hävdat att det kämpades ett inbördeskrig i Finland år 1918 och att Ryssland inte var inblandat i detta krig. Denna fråga tvistades om redan under fredsunderhandlingarna i Dorpat 1920. Ordföranden för den ryska delegationen Berzin skickade till bolsjevikregeringen en rapport där han var tvungen att medge att Finlands delegation hade rätt när den hävdade att krigstillstånd rådde mellan Finland och Sovjetryssland. Och just därför undertecknades ett fredsavtal mellan länderna.  

Lue lisää