Tahallinen nälkään tappaminen ei ollutkaan kuolinsyy vankileireillä kuten yleisesti luullaan. Tämän paljastaa Valtioneuvoston kanslian julkaisusarjaan kuuluva tutkimus, joka on jäänyt lähes tyystin huomiotta. Filosofian maisteri Pentti Mäkelän tutkimus otsikolla Vuosien 1917-1919 kulkutaudit, espanjantauti ja vankileirikatastrofi tarjoaa historiallisepidemiologisen näkökulman Suomen väestön korkeaan tautikuolleisuuteen.
Vankileirikatastrofi ymmärretään vasta kun koko väestössä esiintyneet kulkutaudit ja espanjantautiepidemia otetaan huomioon. Ajanjakson poikkeustekijöitä olivat tutkimuksen mukaan erittäin vaikea angiina-, tulirokko- ja reumakuume-epidemia, historian pahin lintuinfluenssapandemia, isorokon ja sitäkin pahemman toisintokuumeen leviäminen hajoavan Venäjän imperiumin länsipuoliskolla, seerumilääkepula, rokotussuojan puutteet ja lääkärien vähyys.
Tutkimus kokonaisuudessaan löytyy internet-sivuilta: http://vnk.fi/julkaisu?pubid=5701
Oheisessa tiivistelmässä on viitattu sivunumeroin tähän tutkimukseen, jotta asiasta kiinnostuneet pääsevät tutustumaan asiaan tarkemmin ja löytävät ao. lähdeviitteet. Tässä tiivistelmässä on käytetty johdonmukaisesti termiä vapaussota, koska se oli virallinen termi sodan päätyttyä ja viittaa parhaiten sodan lopputulokseen. Alkuperäisessä tutkimuksessa puhutaan nykyisen käytännön
mukaan sisällissodasta.