Jyrki Uutela ja Nina Schleifer
Tänään 22.4.2020 tulee kuluneeksi 150 vuotta Leninin syntymästä. Meille on kouluissa opetettu – ja mediassakin yleisesti siteerattu, että Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden. Todellisuus on trollauksen suurmestarin, Leninin, taidonnäyte: Suomen itsenäisyyden tunnustaminen oli harhautusta, johon vieläkin langetaan.
Tiesitkö, että nimi Lenin on vain yksi tämän Vladimir Iljitš Uljanoviksi syntyneen trollin peräti 160:stä salanimestä, joita hän käytti vuosien 1894-1917 aikana kirjoitellessaan lehtiin bolshevismin aatetta levittäviä kirjoituksia?
Leninillä oli 1917 joulukuussa ongelma, kun suomalaiset porvarit tulivat pyytämään julistamansa itsenäisyyden tunnustamista. Kieltämällä julkisesti Suomen itsenäisyyden olisivat bolshevikit joutuneet ensimmäisen maailmansodan aikana Brest-Litovskin rauhanneuvotteluissa Saksan kanssa tukalaan tilanteeseen, koska he julistivat siellä kansojen itsemääräämisoikeutta keskeisenä teemanaan.
Leninin piti myös saada suomalaiset sosialistit suostutelluiksi vallankaappaukseen Suomessa, koska he olivat lopettaneet marraskuussa vallankumousyrityksensä kesken. Lenin uumoili, että sosialidemokraatit tekisivät mieluummin vallankumouksen itsenäisessä maassa. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut luoda pysyvästi itsenäisiä sosialistisia pikkuvaltioita vaan lujittaa omaa valtaa edistämällä maailmanvallankumousta. Tämä kävi myöhemmin ilmi Stalinin toteamuksesta: “Neuvostofederalismi tarkoittaa siirtymistä kaikkien kansojen ja kansakuntien työtätekevien massojen vapaaehtoiseen ja veljelliseen unioniin.” Esimerkkinä muodostettavista osavaltioista Stalin mainitsi mm. Suomen, Puolan ja Ukrainan. Federaatio tulisi olemaan luonteeltaan tilapäinen siirtymisvaihe ja väistyisi aikanaan lopullisen päämäärän – sosialistisen yhtenäisyyden – tieltä.
Lenin keksi ratkaisun tunnustamalla Suomen itsenäisyyden ehdollisesti. Hän lisäsi itsenäisyystunnustukseen lauselman: Kummankin puolen edustajista koostuva erityinen komitea yksissä neuvoin Suomen hallituksen kanssa asetetaan valmistelemaan niitä käytännöllisiä toimenpiteitä, jotka aiheutuvat Suomen eroamisesta Venäjästä.
Suunnitelmasta oli heti hyötyä hallitusta vastaavalle kansankomissaarien neuvostolle, sillä samalla tehtiin päätös voimakkaan propagandakampanjan aloittamisesta Brest-Litovskissa Saksan aluevaltauspyrkimyksiä vastaan. Suomi toimisi esimerkkinä bolshevikkien muka päinvastaisista aikeista. Leninin juoni toimi oivallisesti myös suomalaisten suhteen: Svinhufvudin senaatti oli tyytyväinen saatuaan tunnustuksen, ja sosialistit alkoivat valmistella vallankumousta Suomessa.
Eduskuntaa vastaava yleisvenäläinen toimeenpaneva keskuskomitea muutti puheenjohtaja Sverdlovin johdolla Leninin ehdotusta siten, että komissioon kuuluisi Venäjän ja Suomen hallitusten valtuutettujen ohella myös Suomen työväenluokan edustajia. Stalin vielä tarkensi asiaa: “Suomen itsenäisyys on tunnustettu. Sekakomissiota ei ole vielä muodostettu, perusteita komission muodostamiseksi ei ole vielä määritelty. Siihen saakka kunnes sekakomissio perustetaan ja kunnes toisin määrätään nykyiset suhteet Suomeen ovat voimassa.” Tunnustuksen sekakomiteaa koskeva pykälä tarjosi oivallisen mahdollisuuden viivytystaisteluun. Suomalaiset nimesivät välittömästi edustajansa sekakomissioon mutta venäläiset eivät sitä koskaan tehneet eli käytännössä bolshevikit tunnustivat Suomen itsenäisyyden vasta Tarton rauhassa 1920.
Näin siis “ystävämme” Lenin onnistui tekemään loistavan harhautuksen, joka muuttui “historialliseksi totuudeksi”. Hänet voi syystä kruunata vuosisadan trolliksi, sillä trollaushan on taistelua mielikuvilla: on se ja sama onko asia faktaa vai fiktiota, sillä tärkeintä on, onko se uskottava.
Kirjoittajat ovat Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jyrki Uutela ja toiminnanjohtaja/Vapaussodan Perintö -lehden toimittaja Nina Schleifer.