Ylipäällikkö Mannerheimin täyttäessä jatkosodan aikana 75 vuotta 4. kesäkuuta 1942 Suomen valtioneuvosto antoi hänelle Suomen marsalkan arvon ja määräsi syntymäpäivän puolustusvoimain lippujuhlaksi. Vuonna 2004 suomalaiset äänestivät Mannerheimin kaikkien aikojen suurimmaksi suomalaiseksi. Tässä blogissa kerrotaan, kuinka Mannerheimia arvostettiin ja arvostetaan edelleen suuresti myös maamme rajojen ulkopuolella.

Tänään 3.5. vietetään kansainvälistä sananvapauden päivää. Sananvapauden rajoittaminen on levinnyt laajalle yhteiskuntaamme koskien vapaussota-sanan käyttöä. Vaikka ”virallisten mielipiteiden” tulisi kuulua vain diktatuurimaiden keinoihin, yliopistot ja muut julkisen vallan instituutiot vaientavat tutkijoiden, opiskelijoiden ja työntekijöidensä mielipiteet otettuaan käyttöön ”virallisen totuuden” vaatimalla sisällissota-sanan käyttöä vapaussota-sanan sijaan. Tämä on levinnyt myös lehdistöön.

Majuri Ville-Veikko Kirvesmies teki Saksan Hohenlockstedtiin vapaussodan merkkien ja esineiden näyttelyn juhlistamaan jääkärikoulutuksen aloittamisen 105. vuosipäivää. Ohessa hänen kertomuksensa näyttelystä ja Finnnentag-tapahtumasta.

Kunniakansalaisemme ovat kunnioituksemme ansainneet! Päätimme tällä kertaa tehdä seppeltervehdyksen vapaussotiemme ylipäällikölle veteraanisukupolven kekseliäisyyttä ja selviytymiskykyä kunnioittaen ja pula-aikoja muistaen. Valmistimme siis seppeleen itse. Projekti alkoi luonnollisesti kaatamalla tarkoitukseen sopiva kuusi omalta pihalta…

Tänään 22.4.2020 tulee kuluneeksi 150 vuotta Leninin syntymästä. Meille on kouluissa opetettu – ja mediassakin yleisesti siteerattu, että Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden. Todellisuus on trollauksen suurmestarin, Leninin, taidonnäyte: Suomen itsenäisyyden tunnustaminen oli harhautusta, johon vieläkin langetaan.

Tiesitkö, että nimi Lenin on vain yksi tämän Vladimir Iljitš Uljanoviksi syntyneen trollin peräti 160:stä salanimestä, joita hän käytti vuosien 1894-1917 aikana kirjoitellessaan lehtiin bolshevismin aatetta levittäviä kirjoituksia?

Tänä pandemian aikana terveydenhuoltohenkilöstö saa jakamattoman ihailumme taistelussaan koronavirusta vastaan. Samalla on hyvä muistuttaa mieliin hoitohenkilöstön ponnistelut myös muina poikkeusaikoina. Tämä on tarina kahdesta sairaanhoitajasta, Ruth Munckista ja Laine-Maire Kyöstilästä, jotka auttoivat omia maanmiehiään eurooppalaisilla sotakentillä.

Talvisodan päättymisestä tulee tänään kuluneeksi 80 vuotta. Olin 13.3.1940 9-vuotias. Asuimme Kavantsaarella, joka oli Viipurin ja Antrean radan asema. Isä oli junanlähettäjä, aseman "virkamies". Ennen sotaa Kannasta evakuoitiin, väestön oli lähdettävä sotaa pakoon. Meitäkin vaadittiin poistumaan, mutta saimme "omalla vastuulla" jäädä, kun isä hoiti rautatiekuljetuksia. Sota oli syttynyt. Eräs ensimmäisistä muistoissani oli ilmataistelu. Ryssät olivat aloittaneet maamme kaupunkien pommitukset. Kerran radalla oli sotilaskuljetus, jota suomalaiset hävittäjät suojasivat. Samanaikaisesti maamme kaupunkeihin pomminsa pudottaneet ryssien koneet saapuivat paluumatkalle. Hävittäjälentäjämme saivat haasteen. Pieni poika kiinnostuneena seurasi, kun ryssien koneista osa räjähti ilmassa, osa kieppui palavana maahan, lentäjiä hyppi laskuvarjoilla palavista koneista. Oli se vaan niin jännää seurata tapahtumaa.