Mannerheimin jalanjäljillä Puolassa

1. matkapäivä 15.10.2026 – Varsova ja Mała Wieś

Suomen tulevalle marsalkalle Gustaf Mannerheimille Puolassa vietetyt vuodet muodostivat henkisesti, sotilaallisesti ja sosiaalisesti ratkaisevan elämänvaiheen. Mannerheim kuvasi myöhemmin muistelmissaan Puolassa viettämiään seitsemää vuotta elämänsä parhaiksi ja onnellisimmiksi. Puolan aika muovasi syvästi hänen maailmankuvaansa, sotilasuraansa sekä suhtautumistaan eurooppalaiseen sivistykseen ja kansalliseen itsenäisyyteen. Puolalainen aristokratia, hevoskulttuuri ja yhteiset kokemukset Venäjän vallan alaisuudessa loivat pohjan monille elinikäisille ystävyyssuhteille.

Matkamme alkoi 15. lokakuuta 2026 Finnairin suoralla reittilennolla Helsingistä Varsovaan, jonne saavuimme puolenpäivän aikaan. Varsovan lentoasemalla meitä olivat vastassa tietokirjailija ja Mannerheim-asiantuntija Jukka Soisalon-Soininen sekä hänen vaimonsa Anna. Lähdimme tilausajobussilla Annan opastamina tutustumaan Mannerheimin Varsovan-vuosien keskeisiin kohteisiin.

Mannerheimin Varsova – aristokratiaa ja seurapiirielämää

Varsova, jota aikoinaan kutsuttiin ”Pikku-Pariisiksi”, tarjosi Mannerheimille mahdollisuuden nauttia sotilasuran ohessa teatterista, musiikista ja vilkkaasta seurapiirielämästä. Helmikuussa 1911 hänet nimitettiin Varsovaan sijoitetun 13. Vladimirin ulaanirykmentin komentajaksi. Kookas, komea ja hienostuneesti käyttäytyvä Mannerheim oli erittäin pidetty vieras Varsovan salongeissa.

Kierroksemme ensimmäinen kohde oli Varsovan aristokraattien ja upseerien kuuluisa Metsästysklubi (Klub Myśliwski). Vuonna 1887 perustettu klubi oli aristokraattien tärkeimpiä kokoontumispaikkoja. Sen jäsenistöön kuuluivat Puolan mahtisuvut, kuten Zamoyski, Radziwiłł, Wielopolski, Potocki, Lubomirski, Branicki, Czetwertyński, Tyszkiewicz, Sobański ja Tarnowski.

Metsästysklubi oli todellinen ”itsenäisyysaatosten kehto”. Sen jäsenillä oli poikkeuksellisia erioikeuksia, kuten vapaa metsästysoikeus valtion metsissä ja lupa matkustaa ulkomaille. Mannerheim kirjoitti muistelmissaan, että hänen ja puolalaisten välillä vallitsi sanaton sopimus olla puhumatta politiikasta. Epäilemättä hän oli kuitenkin hyvin tietoinen puolalaisten itsenäisyyshaaveista. Mannerheim oli ainoa Venäjän armeijan upseeri, jonka jäsenyys klubissa säilyi katkeamattomana vielä Puolan itsenäistyttyä vuonna 1918.

*Matkalaiset vanhan Metsästysklubin (Klub Myśliwski) portailla, oppaamme* ***Jukka*** *ja **Anna Soisalon-Soininen** oikeassa reunassa – Kuva Johanna Jutila*

Kierroksemme jatkui Branickien Valkoiseen palatsiin (Biały Pałacyk) Frascati-kadulla. Ruhtinatar Maria Lubomirska (o.s. Branicka) oli saanut palatsin aikoinaan häälahjaksi isältään. Palatsissa kokoontui ruhtinattaren emännöimä ”Ajattelevien ihmisten klubi”, jonka tilaisuuksiin myös Mannerheim osallistui.

Mannerheimin nimi avasi meille ovia vielä tänäkin päivänä. Nykyisin Puolan tiedeakatemialle kuuluvassa palatsissa oli meneillään remontti ja uuden näyttelyn pystytys, minkä vuoksi rakennus oli suljettu yleisöltä. Meille järjestyi kuitenkin mahdollisuus tutustua palatsiin. Näimme siellä muun muassa Varsovan keskustasta löydetyn mastodontin (mammutin) luurangon.

*Branickien Valkoinen palatsi oli remontoitavana, mutta Mannerheimin nimi avasi meille ovet – Kuva Nina Schleifer*

*Varsovasta löytynyt mastodontti – Kuva NS*

Kaupunkikierroksen aikana ohitimme myös useita muita Varsovan keskeisiä historiallisia kohteita. Yksi kaupungin näkyvimmistä maamerkeistä on Kulttuuripalatsi, jonka Josif Stalin rakennutti 1950-luvulla. Puolalaiset ovat suhtautuneet tähän neuvostovallan monumenttiin omaleimaisella huumorillaan: heti 1990-luvun alussa palatsissa alettiin järjestää kaupallisia messuja, ja joulun alla rakennuksen valaistuista ikkunoista muodostetaan iltaisin suuri risti.

Näimme myös kuuluisan Bristol-hotellin, jonka kuudennen kerroksen kulmasviitissä Mannerheim ja ruhtinatar Maria Lubomirska nauttivat jäähyväislounaan ennen Mannerheimin lähtöä rintamalle vuonna 1914. Lounaan aikana luterilainen Mannerheim pyysi katoliselta ruhtinattarelta siunausta sotaan lähtiessään.

Varuskuntakirkko ja Mannerheimin muistokivi

Kaupunkikierroksemme päättyi Mannerheimin aikaiseen varuskuntakirkkoon, jossa meitä oli vastaanottamassa piispa Henryk Dąbrowski. Kirkko rakennettiin venäläistämiskaudella ortodoksiseksi kirkoksi, mutta muutettiin myöhemmin katoliseksi sotilaskirkoksi. Piispa esitteli meille kirkon arvokkaita freskoja, saarnastuolin Kristus-veistoksen sekä Jeesus palavan Varsovan yllä -maalauksen. Teos symboloi Puolan kärsimyksiä vuoden 1944 Varsovan kansannousun aikana, jolloin saksalaiset tuhosivat ja polttivat lähes koko kaupungin maan tasalle. Kuulimme myös, kuinka kirkon johto onnistui kommunistivallan aikana suojelemaan isänmaallisia muistolaattoja viranomaisten antamilta tuhoamiskäskyiltä.

Matkaseurue Mannerheimin aikaisen varuskuntakirkon edessä – Kuva JJ

*Piispa **Henryk Dąbrowski** esittelemässä Jeesus palavan Varsovan yllä -maalausta – Kuva NS*

Varuskuntakirkon kirkkomaalla sijaitsee Mannerheimin muistokivi, johon on kaiverrettu: ”Puolan suuri ystävä, presidentti, Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheim 1867–1951 – henkivartiokaartin ulaanirykmentin komentaja 1911–1914.” Muistomerkki pystytettiin vuonna 2012 suurlähettiläs Jari Vilénin aloitteesta. Laskimme muistokivelle seitsemän ruusua – yhden jokaista Mannerheimin Puolassa viettämää vuotta kohden.

**Jukka Soisalon-Soininen**, piispa **Henryk** **Dąbrowski**, Puolan suurlähettilään puoliso **Teemu** **Kokko** ja **Nina Schleifer** laskivat seitsemän valkoista ruusua – Kuva JJ

*Varuskuntakirkon kirkkomaalla sijaitsevan Mannerheimin muistokivelle lasketun kukkatervehdyksen teksti* suomeksi ja puolaksi: *Suomen Marsalkka Mannerheimin elämäntyötä ja hänen puolalaisia ystäviään kunnioittaen, Vapaussodan Perinneliitto – Kuva NS*

Mała Wieś – Mannerheimin ja ruhtinatar Maria Lubomirskan ystävyyden näyttämö

Varsovasta jatkoimme noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Lubomirskien Mała Wieśin palatsiin, jossa Mannerheimilla oli tiettävästi jopa oma, hänelle varattu huone.

Mannerheimin ja ruhtinatar Maria Lubomirskan läheinen suhde sai alkunsa Pietarissa vuonna 1903, jolloin Marian sukulainen ja Mannerheimin alainen Alfred Tyszkiewicz tutustutti heidät toisiinsa. Ennen tapaamista Tyszkiewicz lausui Mannerheimille enteelliset sanat: ”Kun näet Marian, putoat satulasta”. Ennustus osui kohdalleen – Mannerheim vaikuttui ruhtinattaresta niin syvästi, että hän ilmoittautui yksikköönsä sairaaksi ja vietti tiettävästi koko viikon Marian ja tämän seurueen parissa.

Maria tallensi heidän vuorovaikutustaan vuosina 1914–1918 yli 700-sivuiseen päiväkirjaansa, jossa hän viittaa Mannerheimiin yli 20 kertaa nimityksellä ”minun kenraalini”. Heidän poikkeuksellisen luottamuksellinen kirjeenvaihtonsa jatkui aina Marian kuolemaan vuonna 1934. Kirjeissään Mannerheim uskalsi avautua ruhtinattarelle harvinaisen henkilökohtaisesti. Nähtyään sodan ja taistelujen seuraukset hän kirjoitti muun muassa ”vihaavansa ammattiaan”.

Mała Wieśin palatsin vaiheikas historia

Pitkä ja tapahtumarikas ensimmäinen matkapäivämme huipentui Mała Wieśin nykyinen omistajan Tomasz Barańskin opastamaan kiertokäyntiin palatsissa ja erittäin maukkaaseen buffetillalliseen palatsin ravintolassa.

Palatsin historia ulottuu 1700-luvulle, jolloin Bazyli Walicki rakennutti nykyisen palatsin vuosina 1783–1786. Sisääntulohallin eli vestibyylin 12 pylvästä omistettiin hänen 12 lapselleen, joista vain kaksi eli aikuisiksi. Samassa tilassa sijaitseva filosofi Diogeneen patsas toivottaa symbolisesti tervetulleiksi hyveelliset vieraat.

Saimme nähdä mm. Viisaiden salin suurten filosofien muotokuvia, Pompeijin salin Ovidiuksen Metamorfooseista inspiroituneita maalauksia ja Varsova-salin, jonka seinämaalaus esittää 1700-luvun Varsovaa. Salissa on myös näkymä Napoliin ja Vesuviukselle.

Upea klassistinen palatsi, neljä sivurakennusta ja laaja puisto muodostivat aikanaan kokonaisuuden, joka oli Walickien suvun koti ja edustuspaikka. Palatsissa vieraili vuonna 1787 Puolan kuningas Stanisław August Poniatowski. Palatsi säilyi saman suvun hallussa seitsemän sukupolven ajan aina vuoteen 1945 saakka. Puna-armeijan saavuttua omistajat häädettiin kahden päivän varoitusajalla ja rakennus kansallistettiin. Seuraavien vuosikymmenten aikana rakennuksen käyttötarkoitus muuttui useita kertoja. Palatsissa toimi muun muassa museo ja tutkimuslaitos, ja myöhemmin sitä käytettiin valtion lomakeskuksena. 2000-luvun taitteessa suku sai palatsin takaisin haltuunsa, mutta myi sen sittemmin Barańskin suvulle, joka kunnosti sen korkeatasoiseksi hotelliksi, ravintolaksi sekä viini- ja maatilaksi, jotka työllistävät noin 800 henkilöä. Nykyään tilaa ympäröi Euroopan suurin omenatarha, jossa kasvaa peräti 150 000 omenapuuta.

*Matkalaisia kuuntelemassa **Tomasz Barańskin** opastusta Varsova-salissa – Kuva NS*

Mannerheimin muistolaatan luovutus

Vierailumme erityinen juhlahetki oli, kun saimme kunnian luovuttaa palatsille Jukka Soisalon-Soinisen aloitteesta tehdyn Mannerheimin muistolaatan: Suomen marsalkka, puolustusvoimien ylipäällikkö (1918–1919, 1939–1945), valtionhoitaja (1918–1919), tasavallan presidentti (1944–1946) VAPAAHERRA GUSTAF MANNERHEIM (1867–1951) tunsi syvää arvostusta ja kiintymystä Mała Wieś -palatsin omistajia, ruhtinatar Maria Lubomirskaa ja hänen puolisoaan ruhtinas Zdzisław Lubomirskia kohtaan. Vuosina 1889–1891 ja 1909–1914 hän palveli tsaarin armeijassa Puolassa yleten kenraaliluutnantiksi. ”Seitsemän Puolassa viettämääni vuotta olivat elämäni parhaat”, kirjoitti Mannerheim muistelmissaan. 15. lokakuuta 2026, Vapaussodan Perinneliitto ry

Saimme kuulla, että muistolaatta sijoitetaan nykyiseen niin sanottuun Terassisaliin. Meitä ilahdutti erityisesti tieto, että sali on tarkoitus nimetä Mannerheim-saliksi!

Muistotaulun lahjoitus, vasemmalta **Jukka Soisalon-Soininen**, **Tomasz Barański**, **Nina Schleifer** (Vapaussodan Perinneliiton liittohallitus ja Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistys), **Fred Packalen** (Frihetskrigets Södra Traditionsförening) ja **Antti Paala** (Vapaussodan Porin seudun perinneyhdistys) – Kuva JJ

2. matkapäivä 16.10.2026 – Spała ja Uniejów

Toinen matkapäivä käynnistyi poikkeuksellisen maukkaalla aamiaisella Mała Wieśin ravintolassa sekä aamukävelyllä palatsin ruusutarhoissa. Bussimatkan aikana asiantuntijamatkaoppaamme, tarinankertojavirtuoosi Jukka viihdytti meitä historiakatsauksilla sekä keveämmillä tarinoilla Puolan kielestä ja kulttuurista.

*Mała Wieś -palatsin ruusutarha – Kuva Inkeri Tolvanen*

Spała – tsaarien metsästysmaja ja Mannerheimin muistoja

Päivän ensimmäinen vierailukohde oli Spała, jossa sijaitsi 1800-luvun lopulta alkaen Venäjän tsaarien Aleksanteri III:n ja Nikolai II:n metsästyspalatsi. Mannerheim palveli keisarin seurueessa ja osallistui Spałassa metsästysretkien järjestelyihin. Nowa Gazeta -lehti kertoi 7. lokakuuta 1912 Spałan leirikirkossa edellisenä päivänä järjestetystä jumalanpalveluksesta, johon osallistuivat heidän keisarilliset majesteettinsa yhdessä korkeasti kunnioitettujen lastensa ja hoviseurueensa kanssa. Hoviseurueeseen kuului myös Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Henkivartiokaartin ulaanirykmentin komentaja, kenraalimajuri, vapaaherra Mannerheim. Jumalanpalveluksen jälkeen seurue osallistui tsaari Nikolai II:n järjestämälle aamiaiselle, jonka musiikista vastasi Mannerheimin komentaman rykmentin soittokunta.

Keisarillisen hovin arjesta ja Mannerheimin tarkkuudesta upseerina kertoo rykmentin entisen balalaikkaorkesterin johtajan Piotr Jegorowin vuonna 1942 Mannerheimille lähettämä nelisivuinen kirje. Siinä Jegorow muisteli heidän yhteistä komennustaan Spałassa. Mannerheim oli määrännyt orkesterin esiintymään tsaari Nikolai II:lle ja tarkistanut henkilökohtaisesti jokaisen soittajan varustuksen. Hän oli jopa jakanut omista varastoistaan valkoiset nenäliinat niille, joilta sellainen puuttui, jottei kukaan pyyhkisi nenäänsä univormunsa hihaan keisarin edessä. Tsaari ihastui esitykseen niin, että lahjoitti jokaiselle muusikolle hopearuplan ja kehui orkesteria valtakuntansa toiseksi parhaaksi heti oman hoviorkesterinsa jälkeen.

Mannerheimin muiston vaalijat Spałassa

Saavuttuamme Spałaan meidät ottivat lämpimästi vastaan paikallinen Mannerheim-aktiivi Wojtek Kaca, hänen poikansa Olavi sekä Spałan seurakunnan kirkkoherra, isä Dariusz Łosiak

Wojtek Kaca on tehnyt pitkäjänteistä työtä Suomen ja Puolan yhteisen historian vaalimiseksi. Hän puhui Mannerheimista lämpimästi ja arvostavasti: ”Mielestäni näinä levottomina aikoina marsalkan hahmo edustaa korkeaa kulttuuria, vastuuta sanoista ja teoista sekä kykyä toimia perinteikkäänä ja ennustettavana poliitikkona. Siksi hänen hahmonsa inspiroi minua. Suomalaiset ja me kaikki tarvitsemme tällaisia positiivisia esikuvia.”

Seurakuntakeskuksessa meille oli järjestetty kahvihetki maukkaine leivonnaisineen ja huomionosoituksineen. Erityisen hieno yllätys oli Olavi Kacan lausumat kaksi runoa: Remigiusz Kwiatkowskin puolankielinen Vapaalle Suomelle sekä Veikko Koskenniemen vuonna 1918 kirjoittama Runo vapaalle Puolalle, jonka loppusäkeet kuuluvat:

Tilaa kotkallesi valkealle,
vapaa Puola, nouse korkealle,
olkoot vuosisatas onnekkaat!
Kautta kärsimyksen – lunnaittemme,
kautta vainajaimme, lapsiemme:
vapaat olkoot isiemme maat!

*Wojtek ja Olavi Kaca esittelevät Jukka Soisalon-Soiniselta saamaansa Mannerheim-taskumattia – Kuva NS*

*Isä Dariukselle luovutettiin puolankielinen Mannerheimin Puolan vuodet -teos – Kuva NS*

Seitsemän valkoista ruusua Mannerheimille

Kahvitilaisuuden jälkeen laskimme seitsemän valkoista ruusua Mannerheimin muistokivelle. Wojtek Kaca oli etsinyt sille sopivaa sijoituspaikkaa kolmen vuoden ajan. Hanke oli kohdannut kunnallishallinnossa vastustusta, jonka taustalla olivat Mannerheimin toisen maailmansodan aikaisiin Saksan-suhteisiin liittyvät virheelliset käsitykset. Lopulta Kaca yhdisti voimansa Spałan seurakunnan ennakkoluulottoman kirkkoherran, isä Dariuksen, kanssa. Tämä ymmärsi Mannerheimin historiallisen merkityksen ja tarjosi kirkon puistoalueelta paikan muistokivelle.

*Seitsemän valkoista ruusua Mannerheimin muistokivelle – Kuva Olavi Kaca*

*Mannerheimin muistokivi Spałassa. – Kuva Nina Schleifer*

Muistokiven viereen on istutettu Vatikaanissa siunattu muistotammi, joka sai nimekseen Carl Gustaf. Lähellä sijaitsee myös Mannerheimin elämänvaiheista kertova muistotaulu. Saimme vierailun muistoksi vanhan Mannerheim-aiheisen postikortin sekä valokuvan muistokiven paljastustilaisuudesta 31.5.2019.

Mannerheimin muistotaulussa kerrotaan mm. seuraavaa: Vuodesta 1889 Mannerheim palveli Venäjän armeijassa mm. Puolan Kaliszissa, Pietarissa, Keski-Aasiassa ja Kaukoidässä… 1909 hän palasi Puolaan 13. Ulaanirykmentin komentajaksi Mińsk Mazowieckiin ja sen jälkeen kenraaliksi ylennettynä Hänen Majesteettinsa Keisarin Henkivartioston ulaanirykmentin komentajaksi Varsovaan. Tuona aikana hän vietti useita vuosia Puolassa ja oli täällä tsaarin Nikola II:n adjutanttina tämän vieraillessa mm. Spalassa. Tänä aikana Mannerheim saavutti monien puolalaisten ystävyyden ymmärtämällä Puolan vapautumispyrkimyksiä ja osoittamalla myötätuntoa alistetussa asemassa olleelle kansakunnalle… Venäjän vallankumouksen jälkeen hän palasi Suomeen osallistumaan itsenäisyystaisteluun. Tällöin hän johti Venäjän asevoimien aseistariisuntaa ja poistamista Suomesta sekä Suomessa vallankaappausta yrittäneen Punakaartin kukistamista… Poliittinen ystävyys yhdisti suomalaista kansallissankaria Puolan johtajaan, Józef Piłsudskiin. He jakoivat huolensa Neuvostoliiton uhasta ja olivat samaa mieltä siitä, että Keski- ja Itä-Euroopan maiden olisi tehtävä yhteistyötä. – Kuva NS

*Wojtek Kaca ja 31.5.2019 istutettu muistotammi ”Carl Gustaf” – Kuva NS*

Spałan upea puukirkko

Vierailun yhteydessä tutustuimme isä Dariuksen johdolla myös Spałan puukirkkoon. Se rakennettiin 1920-luvulla Puolan presidentin Stanisław Wojciechowskin yksityiskappeliksi, kun läheinen Venäjän tsaarien entinen metsästyspalatsi oli muutettu Puolan presidenttien kesäasunnoksi. Arkkitehti Kazimierz Skórewiczin suunnittelema, perinteistä puolalaista tyyliä edustava kirkko rakennettiin mäntyhirsistä luonnonkiviperustukselle.

*Matkalaiset Spałan puukirkon edessä – Kuva Johanna Jutila*

Kirkon kahdeksan lasimaalausta suunnitteli professori Jan Winiarz vuonna 1927. Erityisen kiinnostava on Neitsyt Mariaa Puolan kruunun kuningattarena esittävä lasimaalaus, jossa husaaripukuisella ritarilla on marsalkka Józef Piłsudskin kasvonpiirteet. Vuonna 1933 alttarille sijoitettiin metsästäjien suojeluspyhimystä Pyhää Hubertusta esittävä tammiveistos. Sen valmisti Ludwik Konarzewski puolalaisten metsänhoitajien lahjoituksena.

*Neitsyt Mariaa Puolan kruunun kuningattarena esittävä lasimaalaus, jossa hussaaripukuisella ritarilla on marsalkka Józef Piłsudskin kasvonpiirteet – Kuva NS*

*Metsästäjien suojeluspyhimystä Pyhää Hubertusta esittävä tammiveistos – Kuva NS*

Kirkko säilyi toisesta maailmansodasta, mutta saksalaiset miehittäjät veivät sen alkuperäisen pronssisen Neitsyt Marian patsaan. Kirkon puupenkkien alapinnoissa on edelleen nähtävissä Kolmannen valtakunnan kotkaleimoja ajalta, jolloin miehittäjät merkitsivät irtaimistoa omilla tunnuksillaan.

Vuodesta 1985 kirkko on toiminut Spałan seurakunnan pääkirkkona. Sen viereen rakennettiin vuonna 1992 Puolan kotiarmeijan (Armia Krajowa) muistoksi puinen kenttäkirkko.

Keisarillisen puiston vanhat tammet ja biisonipatsas

Vaikka tsaarien metsästyspalatsista on jäljellä vain kivijalka, sitä ympäröivä puisto kertoo yhä keisarillisesta menneisyydestä. Yli 300-vuotiaat tammet ovat nähneet niin tsaarien metsästysretket kuin myöhemmät historian mullistuksetkin.

Puiston tunnetuin maamerkki on luonnollisen kokoinen pronssinen euroopanbiisonia eli visenttiä esittävä patsas. Se valmistettiin 1800-luvulla keisari Aleksanteri II Białowieżan metsästysretken muistoksi ja siirrettiin myöhemmin Spałaan, jossa siitä on tullut paikkakunnan tunnus.

*Matkalaiset luonnollisen kokoisen pronssisen euroopanbiisonipatsaan luona – Kuva JJ*

*Historiallinen valokuva biisonipatsaasta Spałan metsästyspalatsin edustalla 1930-luvulla.*

Uniejów – keskiaikainen linna ja Tollin aatelissuku

Spałasta matkamme jatkui kohti Uniejówin keskiaikaista linnaa. Sen entisiin omistajiin kuului baltiansaksalainen, sittemmin puolalaistunut Tollin aatelissuku, johon Mannerheimilla oli tiettävästi yhteyksiä.

Puolan jakojen aikana Venäjän keisarikunnan hallinto takavarikoi katoliselta kirkolta ja aatelistolta laajoja maaomaisuuksia ja lahjoitti niitä palkkioiksi uskollisille kenraaleilleen ja virkamiehilleen. Myös 1300-luvulla rakennettu Uniejówin linna maatiloineen päätyi 1800-luvulla Tollin suvun haltuun. Puolan itsenäistyttyä vuonna 1918 nämä lahjoitukset mitätöitiin, linna palautettiin Puolan valtiolle ja Tollin suku muutti pois maasta.

250 askelmaa ja auringonlasku linnan tornista

Aloitimme linnakierroksen nousemalla historialliseen Baszta-torniin, josta avautuvat laajat näkymät Warta-joen laaksoon. Oppaamme mukaan lapset laskevat portaissa olevan yli 250 askelmaa, kun taas aikuiset selviävät vähemmällä.

Viimeinen nousuosuus vei meidät keskiaikaiseen tunnelmaan: kapea ja matala portaikko vaati tarkkaa askellusta. Hengästyttävä nousu palkittiin upealla auringonlaskulla ja maisemalla yli Uniejówin. Kaupungin siluettia hallitsee keskiaikainen, Pyhälle Bogumiłille omistettu kirkko. Tornista näimme myös Uniejówin kylpylän, jossa hyödynnetään maan uumenista pumpattavaa mineraalipitoista, noin 70-asteisena höyryävää vettä.

Linnan paksujen muurien sisään kätkeytyy kauniisti restauroituja holvisaleja, konferenssitiloja sekä Mannerheim-huone, jonne emme valitettavasti päässeet tällä kertaa kurkistamaan, koska se oli varattuna.

*Uniejowin 1300-luvulla rakennettu linna – Kuva NS*

*Bashta-tornin kapea portaikko – Kuva NS*

*Matkalaiset Uniejowin linnan sisäpihalla – Kuva JJ*

3. matkapäivä 17.10.2026 – Kalisz ja Pińczów

Kolmannen matkapäivämme kohteena oli Kalisz, jossa vasta 22-vuotias Mannerheim aloitti sotilasuransa Venäjän keisarikunnan palveluksessa. Pietarin Nikolajevin ratsuväkikoulusta juuri valmistunut kornetti oli hyväksytty keisarilliseen Chevalier-kaartiin. Koska kaartissa ei ollut vapaita upseerinvirkoja, hänet määrättiin Kalisziin sijoitettuun 15. Aleksandran rakuunarykmenttiin.

Nuoren Mannerheimin ensimmäinen palveluspaikka

Mannerheim saapui Kalisziin 6. kesäkuuta 1889. Matka Pietarista oli ollut pitkä ja vaivalloinen: ensin kaksi vuorokautta junassa ja sen jälkeen vielä kaksitoista tuntia tärisevissä postivaunuissa. Kaupunki sijaitsi Prosna-joen varrella Venäjän ja Preussin Puolan jakoalueiden rajalla. Noin 20 000 asukkaan Kalisz oli vilkas varuskunta- ja teollisuuskaupunki, jonka väestö koostui puolalaisista, juutalaisista, saksalaisista ja venäläisistä.

Kalisz yllätti nuoren Mannerheimin myönteisesti. Kaupungissa oli kivettyjä katuja, komeita rakennuksia, kirkkoja ja kauniita puistoalueita. Kulttuurielämä oli vilkasta, ja teatteriesitykset, konsertit sekä Resursa-klubin seurapiiritapahtumat kokosivat yhteen kaupungin sivistyneistöä ja upseeristoa. Mannerheimin arki täyttyi ratsuväen harjoituksista, sotilaspalveluksesta, paraateista ja juhlatilaisuuksista.

Kaliszissa Mannerheim törmäsi kuitenkin Venäjän armeijassa rehottaneeseen korruptioon. Rykmentin komentaja kavalsi hevosrehuun tarkoitetut varat omiin taskuihinsa, minkä vuoksi hevosille ei ollut riittävästi rehua eikä niitä voitu harjoittaa kunnolla. Rykmentin upseerit saapuivat palvelukseen aamulla mutta poistuivat jo varhain iltapäivällä tärkeimmän harrastuksensa eli ryypiskelyn pariin. Tällainen toiminta oli jyrkässä ristiriidassa kunnianhimoisen Mannerheimin periaatteiden kanssa.

Kaliszin historiallisia kohteita

Paikallisen oppaamme Radekin johdolla tutustuimme tsaarinvallan ja Mannerheimin aikaiseen Kalisziin. Vierailimme aluksi Kaliszin historiallisessa raatihuoneessa, jossa isäntänämme toimi apulaiskaupunginjohtaja Grzegorz Kulawinek. Nykyinen uusklassinen rakennus valmistui 1920-luvulla korvaamaan vuonna 1914 ensimmäisen maailmansodan aikana tuhoutuneen raatihuoneen.

Kaliszin keskusaukiolla sijaitseva uusklassinen raatihuone rakennettiin 1920-luvulla ensimmäisessä maailmansodassa tuhoutuneen edeltäjänsä tilalle. Sen kellotorni on yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä. – Kuva Nina Schleifer

*Kaliszin historiallisen raatihuoneen viehättävä sisäpiha. – Kuva NS*

Matkalaiset Kaliszin raatihuoneen juhlasalissa. Historiallisen rakennuksen arvokasta sisustusta koristavat kullatut yksityiskohdat ja kaupungin vaakuna. Suomen lippu kertoi meille, että puolalaiset isäntämme arvostivat vierailuamme. – Kuva NS

Jukka Soisalon-Soininen luovutti Mannerheimin Puolan vuodet -kirjan isännällemme, Kaliszin apulaiskaupunginjohtaja Grzegorz Kulawinekille oppaamme seuratessa vieressä. Taustalla näkyvät Suomen, Kaliszin kaupungin, Puolan ja Euroopan unionin liput. – Kuva NS

Raatihuoneen tunnusmerkki on korkea kellotorni, jonka näköalatasanteelta avautuvat upeat näkymät Kaliszin historialliseen keskustaan. Torniin asennettiin vuonna 1925 kello, jonka suunnitteli kelloseppämestari Rafał Władysław Stilter. Kellon kunnossapidosta on huolehtinut vapaaehtoisesti Stilterin suku, ja vastuu on nyt suvun viidennen sukupolven edustajalla. Tornissa on myös kaupungin historiaa esittelevä mielenkiintoinen multimedianäyttely.

Raatihuoneelta jatkoimme kävelykierrokselle aurinkoiseen Kalisziin, jossa oppaamme esitteli meille historiallisia kohteita, joissa Mannerheimkin aikoinaan liikkui. Kaupungin ylle kohoaa Pyhän Nikolauksen katedraali (Katedra św. Mikołaja), jonka historia ulottuu 1200-luvun jälkipuoliskolle. Ruhtinas Bolesław Hurskaan perustama kirkko on yksi kaupungin merkittävimmistä historiallisista rakennuksista. Todennäköisesti Mannerheim vieraili siellä useasti ja näki myös arvokkaan Rubensin Ristiltäotto-maalauksen, joka katosi vuonna 1973. Epäilykset kohdistuivat tuolloin Puolan kommunistihallinnon salaiseen palveluun, jonka on arveltu järjestäneen varkauden ja peitelleen sen tuhopoltolla. Maalauksen kohtalo on edelleen tuntematon, ja tapaus kuuluu Puolan tunnetuimpiin ratkaisemattomiin taidemysteereihin.

Kaliszin historiallisen keskustan pienoismalli esittelee keskiaikaista kaupunkia puolustusmuureineen, torneineen, kirkkoineen ja kapeine katuineen. Pienoismalli havainnollistaa Kaliszin merkitystä keskiaikaisena kauppa- ja hallintokaupunkina. – Kuva NS

*Kaliszin historiallinen keskusta raatihuoneen tornista nähtynä. Punatiilikattojen yläpuolelle kohoaa keskiaikainen Pyhän Nikolauksen katedraali. – Kuva NS*

Kävelykierroksen aikana näimme muun muassa puhuttelevan Kaliszin tuhottujen kirjojen muistomerkin. Saksan miehityksen aikana vuonna 1940 natsit hävittivät tuhansia kirjoja Kaliszin julkisista kirjastoista. Kirjojen tuhoaminen oli osa puolalaisen kulttuurin ja sivistyksen järjestelmällistä tukahduttamista. Muistomerkissä on pronssinen avoin kirja, jonka puolankielinen teksti tarkoittaa suomeksi: ”Täällä, Prosna-joen syvyyksissä, tuhannet Kaliszin julkisten kirjastojen kokoelmiin kuuluneet kirjat saivat traagisen loppunsa.”

Kaliszin keskiaikaiseen Dorotkan torniin liittyy traaginen rakkaustarina. Legendan mukaan varakkaan kaupunginjohtajan tytär Dorotka rakastui köyhään suutarinpoikaan Marciniin. Kun suhde paljastui, Marcin sai surmansa ja Dorotkan raivostunut isä muurasi tyttärensä elävältä torniin. Dorotkan mukaan nimetty torni on osa kaupungin vanhaa puolustusmuuria. Nykyään siellä toimii Kaliszin satujen ja legendojen keskus.

Kaliszin tuhottujen kirjojen muistomerkki muistuttaa toisen maailmansodan aikaisesta puolalaisen kulttuuriperinnön hävittämisestä. Saksan miehityksen aikana tuhansia kaupungin julkisten kirjastojen kirjoja heitettiin Prosna-jokeen. – Kuva NS

Dorotkan torni on yksi Kaliszin keskiaikaisen puolustusjärjestelmän säilyneistä torneista. Etualalla traagisesta rakkauslegendasta muistuttava veistos ja taustalla Pyhän Joosefin pyhäkön kirkontornit. – Kuva NS

Kaliszin vanha kaupunginteatteri historiallisessa valokuvassa. Teatteri oli merkittävä osa kaupungin vilkasta kulttuurielämää myös Mannerheimin palvellessa Kaliszissa vuosina 1889–1891. Rakennus tuhoutui ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1914. – Kuva Kaliszin Raatihuoneen multimedianäyttely

*Tuhoutuneen teatterin tilalle vuonna 1936 valmistunut uusklassistinen teatteri on yksi kaupungin tärkeimmistä kulttuurikohteista ja tunnetuimmista arkkitehtonisista maamerkeistä. – Kuva NS*

*Kaliszin historiallista kasarmialuetta, jossa Mannerheim palveli 15. Aleksandran rakuunarykmentin riveissä– Kuva NS*

Kaliszissa syntyneen Afrikan-tutkimusmatkailija Stefan Szolc-Rogozińskin viereen istahti asiantuntijamatkaoppaamme Jukka. Taustalla näkyy vuonna 1825 valmistunut historiallinen Kivisilta (Most Kamienny), jonka Mannerheimkin on epäilemättä ylittänyt monta kertaa. – Kuva NS

Oikeudenmukaisuuden ja vapauden puolesta

Mannerheimin aikaisiin rakennuksiin kuuluu myös Kaliszin uusklassinen oikeuspalatsi 1800-luvun alkupuolelta. Rakennuksen julkisivua koristavat oikeudenmukaisuuden tunnus ja latinankielinen tunnuslause Suum cuique – ”Jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu”. Erityisen huomionarvoinen on rakennuksen oikean siiven jalustaan kirjoitettu teksti Przywrócić godność prawu – ”Palauttakaa lain arvokkuus”. Kirjoituksen teki vuonna 1981 puolalainen oppositioaktivisti Bogusław Śliwa. Se muistuttaa oikeudenmukaisuuden ja oikeusvaltion puolustamisesta Puolan historian vaikeina aikoina.

Rakennuksen edessä kohoaa Puolan marsalkka Józef Piłsudskin muistomerkki. Suomen ja Puolan itsenäisyyden arkkitehdit, marsalkat Mannerheim ja Piłsudski tapasivat kahdesti Varsovassa. Mannerheimia miellytti Piłsudskin ajatus puolustusliitto Intermariumista, joka ulottuisi Suomesta Romaniaan Mustallemerelle saakka. He keskustelivat myös Venäjän valkoisille kenraaleille annettavasta avusta taistelussa bolševikkeja vastaan. Apua ei annettu, koska kenraalit eivät suostuneet takaamaan Suomen ja Puolan itsenäisyyttä vaan pitivät kiinni tsaarinajan Venäjän rajoista.

Kaliszin vuonna 1821 valmistunut uusklassinen oikeuspalatsi. Sen edustalla kohoaa Puolan itsenäisyysjohtajan, marsalkka Józef Piłsudskin muistomerkki, joka paljastettiin vuonna 2018 Puolan itsenäistymisen satavuotisjuhlavuonna. – Kuva NS

Vaikka Mannerheim oli aluksi tyytymätön syrjäiseen komennuspaikkaansa ja kaipasi takaisin Pietariin, Kaliszin vuodet herättivät hänessä pysyvän kiinnostuksen Puolaa kohtaan. Myöhemmin hän muisteli: ”Mitä enemmän olen tutustunut puolalaisiin, sitä paremmin olen alkanut viihtyä heidän parissaan.”