Henri Korhonen
Seurasin Suomen viimeisen Mannerheim-ristin ritarin Tuomas Gerdtin hautajaissaattuetta Lauritsalan kirkon edustalla ja hautajaisseremoniaa Lepolahden hautausmaalla Lappeenrannassa kirkkaan kuulaana marraskuisena lauantaina 28.11.2020.
Kaiho Tuomas Albin Gerdt syntyi 28. toukokuuta 1922 Heinävedellä ja kuoli Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa Helsingissä 98-vuotiaana 1.marraskuuta 2020. Gerdt oli Mannerheim-ristin ritari numero 95 ja 191 ritarista viimeinen elossa ollut. Hän palveli taistelulähettialiupseerina Jalkaväkirykmentti 7:ssä, ja hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 8. syyskuuta 1942. Hän haavoittui sodassa kolme kertaa mutta selviytyi hengissä. Sodan jälkeen Gerdt toimi metsäteollisuuden palveluksessa eri tehtävissä sekä Ritarisäätiön puheenjohtajana.
Lauritsalan kirkolle oli väkeä kerääntynyt kohtuullisen paljon seuraamaan, kun tilaisuus päättyi ja maasotakoulun varusmiehet kantoivat arkun ruumisautoon. Minulla oli hyvä paikka kuvata saattueen autoja tien vieressä, koska kuitenkaan liikaa tungosta tässä ei ollut. Siirryin saattueen mentyä omalla autollani Lepolan hautausmaalle, jossa oli paljon väkeä katujen varsilla. Poliisi ja sotilaspoliisi olivat pahentuneen koronatilanteen takia eristäneet hautausmaan vain pienelle väkimäärälle, mutta kunnialaukaukset ja Porilaisten marssi kuuluivat silti hyvin.
Gerdt sai elää pitkän elämän, ja hänen elämäntyötään arvostettiin laajasti. Hän oli pitkään tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton ensimmäinen kunniavieras aiempien veteraanien, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin ja vanhempien ritareiden jo siirryttyä ajasta ikuisuuteen. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö osallistui tilaisuuteen ja piti hautausmaalla puheen, joka myös televisioitiin. Niinistö korosti Gerdtin panosta yhtenä rintamasotilaista Suomen itsenäisyyden ja maamme arvojen peräänantamattomassa ja menestyksellisessä puolustamisessa. Vaikka viimeinen ritari on nyt nukkunut pois, heidän työnsä perintö elää ikuisesti. Heitä kiitetään, kunnioitetaan ja ennen kaikkea muistetaan Suomen historiassa.
Tapasin sattumalta kirkkomaalle pääsyä odotellessani Vapaussodan Hämeen perinneyhdistyksen Antti Ahosen ja Sebastian Viljan. He kävivät laskemassa seppeleen Hämeen yhdistyksen puolesta, ja minä kävin myös haudalla Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen edustajana. Lippulinna oli pitkään haudalla, ja lukuisia ihmisiä kävi muistamassa Gerdtiä paikan päällä. Otimme useita kuvia, ja tilaisuudesta jäi harras ja kaunis muisto yhtenä erityisenä tapahtumana Suomen historiassa.
Kirjoittaja on historian harrastaja ja Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen hallituksen varajäsen.