Vietimme tänäkin vuonna Helsingissä Tammisunnuntaita ihan oikeana päivänä 28. tammikuuta, joka nyt osui keskiviikolle. Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen 35-vuotisen historian aikana lienee vain yhden kerran jouduttu päivästä poikkeamaan.

Kunniaa vapaussotureille

Puoliltapäivin kokoonnuimme kunnianosoituksiin. Aloitimme Suomen Marsalkka Mannerheimin haudalla, jossa sytytimme kynttilän hänen kuolemansa 75-vuotismuistopäivän kunniaksi. Hänhän kuoli Sveitsissä 27. tammikuuta 1951 klo 23.30, mikä oli 28. tammikuuta klo 00.30 Suomen aikaa. Historiamme suurmies aloitti siis palveluksensa Suomelle Tammisunnuntaina 1918, ja hänen maallinen taipaleensa päättyi kuin kohtalon tahdosta niin ikään Tammisunnuntaina. Sen jälkeen kunnioitimme vapaussotureita laskemalla ensin seppeleen Hietaniemessä vapaussoturien sankarihaudoilla ja sitten Vanhassa kirkkopuistossa vapaussoturien hautamuistomerkillä, jossa oman seppeleensä laskivat myös Vapaussodan Invalidien muistosäätiön edustajat.

Juhlailta perinteitä vaalien

Illemmalla kokoonnuimme 36 henkilön voimin Ostrobotnian Topelius-kabinettiin Tammisunnuntain juhlaan. Lippujen savuttua ja Kaaderilaulajien kvartetin esitettyä Jääkärien marssin kuulimme puheenjohtaja Jari Sartimon tervehdyssanat. Hän muistutti, että vapaussota oli Suomen historian ratkaiseva käännekohta: lyhyt mutta merkitykseltään suuri sota johti maamme vapautumiseen Venäjän vallasta ja loi perustan itsenäiselle Suomelle. Keskeisessä roolissa olivat vapaaehtoiset maanpuolustajat ja vahva maanpuolustustahto. Vapaaehtoinen maanpuolustus on edelleen oleellinen osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Erilaisia mahdollisuuksia osallistua on tänä päivänä tarjolla paljon: perinneyhdistysten aatteellisesta toiminnasta reserviläisten aseelliseen harjoitteluun. Ei ole merkityksellistä, miten osallistuu – ratkaisevaa on tahto siihen. Kaikkia meitä tarvitaan. Sartimo päätti puheensa Mannerheimin syyskuussa 1919 lausumiin sanoihin, jotka tuntuvat nykyisessä maailmantilanteessa poikkeuksellisen ajankohtaisilta: ”Aavistan, että me vielä joudumme tekemisiin sellaisen Venäjän kanssa, joka on entistä imperialistisempi ja kansalliskiihkoisempi.” Puheen päätteeksi kohotimme seisten yhteisen maljan itsenäiselle isänmaalle ja kuuntelimme Kaaderilaulajien kvartetin esittämänä H. Kasken Suomenmaan.

Edesmenneiden muistaminen

Ajatuksia herättänyt juhlapuhe

Juhlapuheen piti Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö kenraaliluutnantti Jari Mikkonen. Mielenkiintoisessa puheessaan hän käsitteli maailman sotilasstrategista tilannetta ja Suomen puolustusratkaisuja historiallisessa jatkumossa, jossa vapaussodan perinteitä kunnioitetaan edelleen. Maailmanjärjestys on suuressa murroksessa, ja sääntöperustainen järjestelmä järkkyy. Suomi on ankkuroitunut vahvasti länteen Nato-jäsenyyden myötä, mutta Yhdysvaltojen sisäinen tilanne ja Donald Trumpin arvaamattomuus heikentävät liittolaisten luottamusta ja transatlanttista suhdetta. Globaalisti on muodostunut Venäjän, Kiinan, Iranin ja Pohjois-Korean muodostama ”pahan akseli”, minkä lisäksi Brics-maiden ja globaalin etelän merkitys kasvaa. Geopoliittinen tilanne on vaikuttanut voimakkaasti materiaaliseen suorituskykyyn ja sotatalouteen, sillä maailmalla on huutava pula komponenteista ja räjähdysaineista kuten TNT:stä. Suomi onkin tehnyt strategisia ratkaisuja huoltovarmuuden takaamiseksi mm. ylläpitämällä ammusvarastoja ja omaa tuotantokykyä yhteistyössä strategisten kumppaneiden kuten Nammon kanssa.

Nato-jäsenyydestä huolimatta Suomen puolustusvoimien keskeisin tehtävä on edelleen kansallinen puolustus. Suomen malli perustuu kokonaisturvallisuuteen ja laajaan reserviin. Sodan ajan vahvuus on 280 000 sotilasta, joista 95 % on reserviläisiä. Reservin kokonaisvahvuus on yli miljoona henkilöä. Puolustus perustuu jatkuvaan valmiuteen, uskottavaan torjuntakykyyn ja liittokunnan tukeen – mukaan lukien ydinasepelote. Tutkimusten mukaan suomalaisten maanpuolustustahto ja luottamus puolustusvoimiin ovat erittäin korkealla tasolla. Jopa 70 % suomalaisista luottaa kansalliseen puolustuskykyyn, mikä on Naton kolmanneksi korkein lukema Yhdysvaltojen ja Turkin jälkeen. Monissa muissa Nato-maissa, kuten Tanskassa ja Sloveniassa, luottamus omaan kansalliseen puolustukseen on huomattavasti heikompaa. Suomalaisten luottamus Natoon on kohtuullinen, vaikka luottamus Yhdysvaltoihin on romahtanut viime kuukausina.

Suomi haluaa olla aktiivinen puolustusliiton jäsen ja turvallisuuden tuottaja. Vaikka NATO-jäsenyys ei poista oman vahvan puolustuksen tarvetta, voimme kuitenkin todeta: Ei enää koskaan yksin! – tai kuten liittokunnassa sanotaan: Yhdessä olemme vahvempia!

Palkitsemisia ja juhlatunnelmaa

Maittavan päivällisen jälkeen oli vuorossa palkitsemiset. ”Vuoden aktivistiksi” nimitettiin Olli Korkalainen, joka pitkäaikaisena yhdistyksen varapuheenjohtajana itseään korostamatta on kantanut merkittävän vastuun sen tilaisuuksien käytännön järjestelyissä sekä tarvittaessa menestyksellisesti sijaistanut puheenjohtajaa. Korkalainen sai nimityksen johdosta vuodeksi haltuunsa ”kiertopalkinnon” eli Matti Myllyniemen 14.1.2020 lahjoittaman Juhani Palmun teoksen.

Julkistimme myös jäsenkyselyymme vastanneiden kesken suoritetun arvonnan voittajan. Onnetar suosi Jorma Häkkää, jolle luovutimme Jukka I. Mattilan ja Jarkko Kempin teoksen Suomen vapaussota 1918

Nina Schleifer

Kiitämme kuluneesta vuodesta ja toivotamme rauhallista joulua sekä toivontäyteistä uutta vuotta 2026! 

Evl Matti Orlamo kertoi Luumäellä sijaitsevan Suomen oikeustaistelun muistomerkin historiasta otsikolla ”Laissa maan turva – Suomen oikeustaistelun muistomerkki”. Mielenkiintoinen esitys perustui Orlamon aiheesta tekemään kirjaseen, jonka keskeisenä lähteenä on hänen isoisänsä asemapäällikkö Teodor Lanamäen perhearkisto.

Luumäen asemalla paljastettiin suurin juhlallisuuksin itsenäisen Suomen 20-vuotisjuhlapäivän aattona vuonna 1937 vaikuttava ja symbolisesti tärkeä muistomerkki – kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen suunnittelema Suomen oikeustaistelun muistomerkki. Sen sijainti ei ollut sattuma: Luumäen aseman läheisyydestä alkoi marraskuussa 1914 oikeustaistelun tunnetuimman edustajan P. E. Svinhufvudin karkotustie venäläisten santarmien saattamana Siperiaan, josta hän palasi kaksi ja puoli vuotta myöhemmin junalla samaiselle asemalle .

Luumäen asemapäällikkö Teodor Lanamäki muisteli koko kansan arvostamaa Ukko-Pekkaa: ”Olen saanut seurailla ”aseettoman” oikeustaistelun kehitystä maassamme useita vuosia toimiessani sähköttäjänä Luumäen asemalla vuosina 1907–1914. Elävästi palautuvat mieleeni ne ajat, jolloin tuomari Svinhufvud toimi täällä kihlakunnan tuomarina. Silloisen Viipurin hovioikeuden joku tuomari soitti eräänä päivänä Luumäelle ja kyseli hätäisesti tuomari Svinhufvudia, joka sattuikin sillä hetkellä olemaan paikalla. En muista puhelinkeskusteluista kuin sen, että tuomari Svinhufvud antoi puhelimessa neuvoja useille eri henkilöille – luultavasti kaikki hovioikeuden virkamiehiä – siitä, miten oli meneteltävä. Lause ”ei saa taipua eikä antaa periksi” toistui pariin otteeseen tiukassa äänensävyssä.” Todennäköisesti kyseessä oli joku venäläisen prokuraattorin laittomista määräyksistä.

Ajatus muistomerkistä syntyi opettaja F. P. Taipaleen aloitteesta 1930-luvulla. Luumäelle perustettu Kotiseutu- ja museoyhdistys ryhtyi ajamaan hanketta, jota tukivat monet yksityiset lahjoittajat. Muistomerkin toteuttajaksi valittiin kutsukilpailun kautta Wäinö Aaltonen, ja rahoitus kertyi laajalla talkoohengellä.

Sunnuntaina 5. joulukuuta 1937 Luumäen asema täyttyi juhlayleisöstä, vaikka lumipyry vaikeutti kulkua. Paikalle saapui maan ylintä johtoa sekä mm. itsenäisyyssenaatin jäseniä, itseoikeutettuna kunniavieraana presidentti Svinhufvud. Juhlapuheessaan Svinhufvud totesi mm. ”Helmikuun manifestin jälkeen syntyi ratkaiseva vaihe oikeustaistelussa muuttuen lopulta Suomen itsenäisyystaisteluksi. Venäjä oli rikkonut Suomelle antamansa vakuutukset ja näin oli selvää, että Suomella oli oikeus vapautua vieraan vallan alaisuudesta.”

Punaisesta graniitista veistetyssä monumentissa Suomen neito torjuu lakikirja kädessään sortovallan nuolia, jotka tulevat idästä päin. Toisella sivulla on ylhäällä sanat ”Laissa maan turva” ja niiden alapuolella ”Suomen oikeustaistelu” sekä oikealla varsin onnistunut presidentti Svinhufvudin korkokuva.

Orlamo rinnasti muistomerkin sanoman myös nykyhetkeen. Ukrainan kansa käy tällä hetkellä sitä samaa oikeustaistelua, mitä Suomi kävi ensin Venäjän keisarivallan ja sen jälkeen bolshevikkien sorron alaisuudessa vapaussodassa sekä myöhemmin talvi- ja jatkosodassa. Pienen kansakunnan joutuessa idästä tulevan sorron ja vaikutuksen kohteeksi on muistettava pysyä yhtenäisenä ja puolustettava oikeuttaan itsenäisenä kansana sekä kunnioitettava lakia ja oikeutta – laissa on maan turva!

Teksti ja kuvat Nina Schleifer

Itsenäisyyspäivänä teimme perinteitä kunnioittaen yhteistyötä muiden maanpuolustus- ja perinnejärjestöjen kanssa. Kuljimme Veljesapu-Perinneyhdistyksen ja Pohjois-Helsingin Reservinaliupseerien kanssa kulkueena Hietaniemen hautausmaan uuden kappelin portilta Sankariristille ja marsalkka Mannerheimin haudalle, josta siirryimme suomalaisten SS-miesten muistokiven kautta vapaussoturien hauta-alueelle sytyttämään kynttilät. Hietaniemestä Lippuvartio jatkoi Vanhaan kirkkopuistoon vapaussoturien hautamuistomerkille Vapaussodan Invalidien Muistosäätiön seppeleenlaskuun. Yhdistyksemme edustajia osallistui myös moniin muihin itsenäisyyspäivän kunnianosoituksiin ja tapahtumiin, mm. itsenäisyyspäivän kansalaisjuhlaan Helsingin yliopistolla ja Helsingin Seudun Reserviläispiirin vastaanottoon Ostrobotniassa – kuvateksteissä tarkemmin.

Kokoonnuimme Saksanniemen taistelun muistopäivänä 17.11.2025 kunnianosoitukseen Hietaniemessä Saksanniemen hautapaadella. Haudassa lepäävät kaksi Saksanniemen Järjestyslipuston työntekijää, aliupseeri Heikki Kuusto ja entinen jefreitteri Johan Fallström, jotka aseistettu punakaartin osasto sekä vallankumoukselliset venäläiset murhasivat hyökättyään Saksanniemeen 17. marraskuuta vuonna 1917.

Tiistaina 11.11.2025 esitelmöi Suojeluskuntatalon auditoriossa OTM, tietokirjailija Mikko Porvali otsikolla ”Kaukopartiotaktiikan kehittyminen jatkosodassa”. Hän vertasi sodan alkuvaiheen partio Tolvasta ja loppuvaiheen operaatio Hokkia ja osoitti tämän avulla taktiikan kehityksen ja muutokset sodan aikana. Porvali on tutkinut tiedustelun historiaa ja kirjoittanut aiheesta toistakymmentä tietokirjaa. Kimmokkeena aihevalintaan on epäilemättä toiminut hänen isoisänsä Antti Porvali, joka toimi sodan aikana tiedustelijana ja mm. värväsi venäläisiä sotilaita vakoojiksi.

Tämä erittäin mielenkiintoinen esitelmätilaisuus oli kaikille avoin, ja kuulijoiden joukossa olikin runsaasti mm. Helsingin Maanpuolustusnaisten jäseniä. Taisimme olla kaikki yhtä mieltä siitä, että harvoin on kuultu näin sujuvaa ja kiinnostavaa esitystä, joka tuntui kuin olisi seurannut kiehtovaa jännitystarinaa, vaikka kaikki hauskat ja koskettavatkin henkilötarinat olivat totta.

Esitelmän jälkeen pidettiin Liisa Virangon johdolla Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistys ry:n sääntömääräinen syyskokous, jossa käsiteltiin sääntöjen 9. pykälän määräämät asiat: vahvistettiin vuodelle 2026 toimintasuunnitelma, talousarvio ja jäsenmaksun suuruus (30 euroa) sekä tehtiin henkilövalinnat luottamustoimiin. Puheenjohtajaksi valittiin Jari Sartimo, joka esitteli itsensä videotervehdyksen avulla ollessaan ulkomaanmatkan takia estynyt tulemasta paikan päälle. Hallituksen varsinaisiksi jäseniksi valittiin Olli Korkalainen, Timo Peittola, Heikki Pietilä, Nina Schleifer, Kai-Henrik Tiiainen ja Samuli Vuokila. Varajäseniksi valittiin Jorma Häkkä, Anne Korkalainen, Juhani Laine, Marko Nikkanen, Jarkko Törmänen ja Lars-Erik Wilskman. Toiminnantarkastajiksi valittiin Eeva Lampén ja Liisa Viranko ja varatoiminnantarkastajaksi Ossi Ikonen. Toivotamme kaikille valituille onnea ja menestystä luottamustehtävissään.

Suomi ja Neuvosto-Venäjä solmivat Tarton rauhansopimuksen 14. lokakuuta 1920. Tämän merkittävän päivän muistoksi järjestimme 14.10.2025 kunnianosoitukset Hietaniemessä ja Vanhassa kirkkopuistossa. Ennen Ostrobotniassa nautittua vapaussoturilounasta kuulimme varatuomari Veli Suvannon mielenkiintoisen esitelmän Lapin sodasta, josta tänä vuonna on tullut kuluneeksi 80 vuotta. Hänen seikkaperäinen esityksensä painottui sodan syihin ja seurauksiin ja valotti mm. ”Operaatio Birkeä”, jonka avulla saksalaiset pyrkivät varautumaan Suomen irtautumiseen sodasta. Aiheesta enemmän seuraavassa Vapaussoturi-lehdessä.

PS Tarton rauhasta kiinnostuneille suosittelemme tekemäämme dokumenttielokuvaa, jossa kerrotaan, minkä sodan rauhasta oli kyse – ja miksi siitä neuvoteltiin venäläisten kanssa.

Uudenmaan 41. maanpuolustuspäivää vietettiin lauantaina 27.9.2025 Tuusulassa teemalla ”Turvallinen tulevaisuus yhdessä”. Teema näkyi oivallisella tavalla kaikissa päivän tapahtumissa, joita puolustusvoimat, turvallisuusviranomaiset sekä vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt yhteistyössä toteuttivat.

– Järjestyslipuston 108. muistopäivä 13.9.2025

Suomen senaatti antoi 19. syyskuuta 1917 määräyksen perustaa ratsupoliisikoulu, joka nimettiin Saksanniemen Järjestyslipustoksi. Ratsupoliisikoulu aloitti toimintansa Porvoossa sijaitsevassa Saksanniemen kartanossa. Oppilaat värvättiin entisistä poliiseista, maanviljelijöistä ja ylioppilaista. Lokakuun loppuun mennessä oppilaitokseen oli liittynyt jo 200 miestä. Saksanniemeen hyökkäsi 17.marraskuuta vuonna 1917 aseistettu punakaartin osasto sekä vallankumouksellisia venäläisiä. Heikosti aseistautuneet koulun oppilaat joutuivat pakenemaan lyhyen taistelun jälkeen Lappajärvelle Pohjanmaalle, jossa Järjestyslipusto järjestäytyi uudelleen. Ylipäällikön päiväkäskyllä nimi muutettiin 28. helmikuuta 1918 Järjestyslipustosta Uudenmaan Rakuunarykmentiksi, josta tuli itsenäisen Suomen puolustusvoimain ensimmäinen joukko-osasto.

Uudenmaan Rakuunarykmentti paljasti Saksanniemen Järjestyslipuston muistokiven 4.9.1927 Saksanniemen kartanon pihamaalla. Muistokivelle kokoontui Järjestyslipuston 108–vuotismuistopäivänä 13. syyskuuta 2025 runsas joukko Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen, Porvoon Reserviupseerikerhon, Rakuunakillan ja Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen edustajia. Lipunnoston jälkeen VHSPY:n kukkalaitteen muistokiven juureen laskivat Maija Soinio ja Olli Korkalainen. Kunnianosoitusten jälkeen laulettiin perinteiseen tapaan ”Jumala ompi linnamme”. Saksanniemeltä siirryttiin Porvoon tuomiokirkolle, jossa kukkalaitteen Vapaussodan muistomerkille laskivat Kaarina Wilskman ja Heikki Pietilä. Tilaisuutta juhlistivat Rakuunakillan suurta ihastusta herättäneet perinneratsukot.

Iltapäivällä järjestettiin yleisötilaisuus Porvoon keskustorilla, jossa oli mielenkiintoista ohjelmaa kaikenikäisille. Siellä saattoi mm. ihailla em. Rakuunakillan perinneratsukoiden lisäksi Rajavartiolaitoksen koirapartiota, kokeilla ekoaseammuntaa Porvoon Reserviupseerikerhon pisteellä, tutustua varautumiskoulutukseen ja MPK:n toimintaan, kuulla rumpuduon iskeviä rytmejä, kurkistaa poliisin automaattivalvonnan kamera-autoon, rajavartiolaitoksen partioautoon, Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen johtoautoon, ambulanssiin, paloautoon ja VPK:n museopaloautoon sekä maistaa Itä-Uudenmaan maanpuolustuskillan soppatykissä valmistamaa hernekeittoa.

Päivän päätteeksi Porvoon kaupunki tarjosi erinomaisen lounaan tilaisuutta järjestäneiden järjestöjen edustajille läheisessä Café Cabriolet’in edustustilassa. Lounastilaisuuden emäntänä oli Porvoon sivistysjohtaja Sari Gustafsson. Lounaan yhteydessä kuultiin Hannu Lakeen kiinnostava esitys aiheesta ”Saksanniemi ja Väinö Nurmen tarina”, josta enemmän seuraavassa Vapaussoturi-lehdessä.

Onnistunut päivä oli jälleen hieno osoitus yhteistyön voimasta – lämmin kiitos kaikille järjestäjätahoille!