Viron itsenäisyyspäivänä 24.2.2026 VTM, sotakamreeri Markus Anaja esitelmöi Suomalaisella Klubilla suomalaisten yhteyksistä Viron maanpuolustukseen. Hänen asiantuntemuksensa aiheesta on rakentunut liki 60 vuoden pituisen reserviläisuran aikana, johon on liittynyt aktiiviset Viro-suhteet vuodesta 1992 lähtien sekä toimiminen Reserviläisliiton Viro-valtuutettuna.
Anaja on tutkinut pitkään Suomen ja Viron välisiä maanpuolustuksellisia yhteyksiä. Esityksensä aluksi hän näytti virolaisen heraldikko Priit Herodeksen suunnitteleman merkin, jossa on silta, Viron vapauden ristiä muistuttava risti ja teksti SSS, joka on lyhennys sanoista ”Suomen sillan soturit”. ”Suomen silta” on kielikuva, jota käytettiin tiettävästi ensimmäisen kerran 1800-luvun puolivälissä Viron kansalliseepos Kalevipoegissa. Se kuvaa suomalaisten ja virolaisten läheistä yhteyttä, joka perustuu heimoaatteeseen, kielisukulaisuuteen ja maantieteelliseen läheisyyteen. Käsitettä teki tunnetuksi myös Viron kansallisrunoilija Lydia Koidula, ja sitä käytetään eniten kulttuuriyhteyksissä, mutta historioitsija Jari Leskinen on käyttänyt myös termiä ”Suomen sotilaallinen silta”.
Varhaiset yhteydet ja Viron vapaussota
Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomessa palveli virolaisia Venäjän keisarikunnan armeijassa. Vuonna 1917 nämä virolaiset perustivat lähes jokaiseen varuskuntaan omia yhdistyksiään sosiaalista kanssakäymistä varten. Heillä oli myös kanssakäymistä oman paikkakuntansa suomalaisten kanssa.
Viron vapaussotaan lähti Suomesta noin 3 500 vapaaehtoista. Tunnetuimpia joukkoja olivat ruotsalaisen upseeri Martin Ekströmin johtama Ensimmäinen suomalainen vapaajoukko sekä virolaisen Hans Kalmin johtama legendaarinen Pohjan Poikain rykmentti. Näiden joukkojen muistoksi perustettiin myöhemmin perinneyhdistyksiä, kuten Pohjan Poikain yhdistys (1931) ja Heimosoturiliiton Vironkävijäin jaosto (1939). Helsingin Vanhassa kirkkopuistossa sijaitseva Vironkävijäin muistomerkki on omistettu näiden joukkojen kaatuneille.
Maailmansotien välinen aika ja salainen yhteistyö
Itsenäisyyden aikana 1920- ja 1930-luvuilla Suomen ja Viron välillä oli aktiivisia yhteyksiä muun muassa suojeluskuntien ja Kaitseliitin välillä. Erityisen aktiivista oliHelsingin ja Tallinnan suojeluskuntien ampumaurheiluyhteistyö, joka on herätetty uudelleen henkiin 1990-luvulla nimellä Baltic Sea Shooting Cup.
Maiden välillä oli myös virallista, joskin salaista sotilaallista yhteistyötä, joka koski mm. rannikkotykistöä, miinoitusta, sukellusveneitä ja radiotiedustelua. Myösyleisesikuntakursseja suoritettiin puolin ja toisin. Suomenlahti olisi kyetty sulkemaan täysin Porkkalan ja Naissaaren välisellä tykistöllä ja miinoitteilla.
Toinen maailmansota ja ”Suomen-pojat”
Toisen maailmansodan aikana Suomessa palveli yli 3 000 virolaista vapaaehtoista, joita kutsutaan nimellä Suomen-pojat (soomepoisid). Valtaosa heistä kuului JR 200:aan. Lisäksi virolaisia toimi merivoimissa sekä tiedusteluryhmissä, kuten Erna ja Haukka. Heidän tunnuslauseensa oli ”Eesti auks, tuleviku pandiks” (Viron kunniaksi, tulevaisuuden pantiksi). Monet heistä palasivat Viroon kesällä 1944 jatkamaan taistelua Neuvostoliittoa vastaan.
Uusi kansallinen herääminen ja veteraaniyhteyksien elvytys
Viron uusi kansallinen herääminen alkoi 1980-luvun loppupuolella Gorbatšovin perestroikan myötä. Kansalaistoiminta vilkastui, ja mm. muinaismuistoyhdistys nousi merkittäväksi liikkeeksi. Vapaussoturien huoltosäätiö (VHS) toimi keskeisenä linkkinä Viron vapaussodan veteraanien yhteyksien elvyttämisessä 1980-luvun lopulla. Suhteita hoidettiin aktiivisesti vierailemalla puolin ja toisin, ja säätiön edustajille myönnettiin joitakin epävirallisia Viron vapaudenristin muistoristejä. Suomen VHS:n toiminnan esimerkistä Viroon perustettiin vastaavanlainen säätiö tukemaan paikallisia veteraaneja niin kauan kuin heitä oli elossa.
Viron itsenäisyyden palauttaminen ja Suomen tuki
Viron itsenäisyys palautettiin virallisesti elokuussa 1991 Moskovan vallankaappausyrityksen aikana. Suojeluskunta Katseliit oli herätetty henkiin jo helmikuussa 1990 ja rajavartiointi aloitettiin syksyllä 1990. Viron puolustusvoimat perustettiin syyskuussa 1991 ilman rahaa tai kalustoa, mutta hyvällä hengellä. Suomi antoi merkittävää tukea erityisesti koulutuksen saralla. Virolaisia kadetteja alettiin kouluttaa Suomessa Maanpuolustuskorkeakoulussa vuodesta 1992 alkaen.
Kadettikoulun johtajana toiminut eversti Matti Lukkari siirtyi eläkkeelle jäätyään neuvonantajaksi Viroon virolaisten kutsusta. Hän johti epävirallista ”Lukkarin ryhmää”, johon kuului 12 eläkkeellä olevaa upseeria ja kolme opistoupseeria. Vaikka ryhmä ei edustanut Suomen puolustusvoimia, puolustusvoimien johto oli tietoinen toiminnasta, hyväksyi sen ja antoi sille pientä taloudellista tukea.
Vuonna 1996 perustettiin ulkoministeriön lähialuetuen rahoittamana massiivinen Viro-projekti, jonka puitteissa noin 40 suomalaista upseeria toimi neuvonantajina Viron esikunnissa ja joukko-osastoissa. Suomi antoi myös merkittävää materiaaliapua ja oli ensimmäinen maa, joka lahjoitti Virolle aseita – muun muassa 40 kenttätykkiä tykistöaselajin perustamista varten.
Päivälleen neljä vuotta sitten tapahtunut Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti Euroopan turvallisuustilanteen. Viron jokavuotiseen suureen SIILI-sotaharjoitukseen osallistui keväällä 2022 myös suomalaisia Porin Prikaatin sotilaita. Samaan aikaan Suomi tiedotti hakevansa Naton jäsenyyttä. Virolainen sanomalehti Postimees otsikoi: ”Hõimuvelled tulid appi nagu muiste” eli ”Heimoveljet tulivat apuun kuten muinoin”. Lehti rinnasti ilmeisesti tilanteen 1340-luvun Yrjön-yön kapinaan sekä 1930-luvun sotilaalliseen yhteistyöhön. Markus Anaja päätti kiinnostavan esityksensä pohtimalla, sulkeutuuko ”Suomen sillan sotureiden” ympyrä nyt, kun maat ovat jälleen samassa liittokunnassa.
Nina Schleifer
