Paasikivi kirjoitti päiväkirjaansa Tarton rauhaneuvottelujen aikana 21.6.1920: ”Hallitus käskee meidän puolustaa kylä kylältä Itä-Karjalaa, sen sijaan että se ei itse tee mitään. Se ei tahdo itse taistella, mutta asettaa meidät taisteluun. Meillä ei ole muita aseita kuin suu, mutta kyllä tässä tarvittaisiin miekka. Kansojen itsemääräämisoikeus on bolshevikkien suussa tyhjä fraasi. … Muuta kuin ampumista ryssät ei ymmärrä ja kunnioita.”

Samat vaikeudet jatkuvat venäläisten kanssa edelleen.

Tänään vietetään 14.10.1920 allekirjoitetun Tarton rauhansopimuksen muistopäivää. Aiheesta enemmän oheisessa dokumenttielokuvassa.

Filosofian tohtori Lasse Lehtisen mielenkiintoisen luennon aiheena tiistaina 4.10.2022 Ostrobotnian Topelius-kabinetissa oli Salaista sotaa — Mannerheimin demari Kalle Lehmus. Lehmus toimi välirauhan aikana välikappaleena Mannerheimin ja työväen edustajien välillä ollen johtavia hahmoja kommunisminvastaisessa toiminnassa. Samalla hän vastasi Puolustusvoimien tiedotustoiminnan uudelleen organisoinnista. Myöhemmin urallaan hän eteni puolustusministeriksi ja puolustusministeriön kansliapäälliköksi, kunnes hänet yllättäen vapautettiin tehtävistään. 

Meillä oli ilo käydä onnittelemassa Olli Vuoriota hänen 103. syntymäpäivänsä johdosta. Kuvassa vasemmalta Jyrki Uutela, päivänsankari ja Sakari Närvänen. Ollin hyvää muistia ja kuntoa ei voi kuin ihailla. Hän koostaa edelleen tietokoneellaan valokuvakirjoja – niitä on vuosien saatossa kertynyt jo yli 100! Erityisesti meitä kiinnosti hänen teoksensa JR 6 1941–1942 jatkosodassa. Meillä on toiveita päästä kuulemaan hänen sotamuistojaan ja katsomaan näitä hänen ottamiaan harvinaislaatuisia valokuvia Tammisunnuntain juhlassamme 28.1.2023 – tiedotamme tästä tarkemmin seuraavassa lehdessämme. 

Itä-Uudenmaan poliisilaitos järjesti historiansa ensimmäisen perinnepäivän Kiialan kartanossa Porvoossa 19.9. eli päivänä, jolloin Senaatti perusti ratsupoliisikoulun. Poliisipäällikkö Ilkka Koskimäki (kuvassa toinen vas.) totesi, että poliisilaitos haluaa ylläpitää ja kunnioittaa Suomen pelastaneita tapahtumia. Ratsupoliisikoulun oppilaat osallistuivat vapaussotaan kurinalaisena ja hyvin johdettuna joukkona, joka oli tinkimättömästi oikeuden ja isänmaan asialla. Hänen isoisänsä oli vapaussodan veteraani ja isänsä oli aktiivisesti mukana vapaussodan veteraanien hyväksi tehtävässä työssä.

Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen edustajilla Jyrki Uutelalla ja Nina Schleiferilla oli Hannu Lakeen (kuvassa vas.) aloitteesta kunnia olla mukana perinnepäivän tapahtumissa, jotka alkoivat Saksanniemen kartanon muistokivellä järjestetyistä kunnianosoituksista.

Onko Mikkeliin mänijöitä? Juna män justiisa! Kaikki me kuitenkin ennätimme junan kyytiin aamuvarhain lauantaina 10.9. Yhdistyksemme syysretki alkoi leppoisasti rupatellen junassa, ja iloksemme saatoimme todeta Original Sokos Hotel Vaakuna Mikkelissä, että huoneet olivat jo käytettävissämme ennen normaalia sisäänkirjautumisaikaa. Virkistäydyttyämme huoneissa ja nautittuamme makoisan lounaan hotellilla olimme valmiita tutustumaan Mikkeliin, joka on hyvin kävijäystävällinen kaupunki – kaikki museot ovat kohtuullisen kävelymatkan päässä hotellistamme.

Niinpä kävelimme yhdessä Sodan ja rauhan keskus Muistiin, jossa ennen omatoimista tutustumista sisältöjohtaja Pia Puntanen piti meille johdanto-opastuksen museoon ja sen teemoihin. Kiertelimme rauhassa museota syventyen itseämme kiinnostaviin kohteisiin. Esimerkiksi Tarinat-näyttelykohteessa saattoi valita rivisotilaan, evakkonaisen, päättäjän, pasifistin tai lapsen tarinan, joista jokainen perustuu aidon henkilön kokemuksiin sodasta. Museon parasta antia oli uusimman teknologian avulla toteutettu taistelu Mannerheim-linjan bunkkerissa Summassa talvisodan aikaan 1.2.1940. Seurasimme virtuaalilasit silmillä vihollisen tykistökeskitystä ja joukkojen etenemistä. Virtuaalimaailma oli toteutettu niin elävästi, että sitä vaistomaisesti kyyristyi juoksuhaudan suojaan. Suurin puute muuten mielenkiintoisia elämyksiä tarjoavassa museossa on vapaussodan tapahtumien puuttuminen niin itse Muistista kuin sen yhteydessä olevasta Päämajamuseosta, jossa vielä muutama vuosi sitten oli koko huoneellinen kiinnostavaa materiaalia aiheesta.

Pienen lepohetken jälkeen oli vuorossa kunnianosoitukset Mannerheimin patsaalla. Jyrki Uutela ja Salme Tuovio laskivat kukkatervehdyksen Vapaussotiemme ylipäällikköä kiitollisuudella muistaen.

Illallinen legendaarisella Mikkelin Klubilla oli elämys historiaa huokuvan ilmapiirin ja äärimmäisen herkullisen Mannerheimin perinneaterian parissa: Worschmack ja Kuha Walewska sulivat suussa, Marskin ryyppy ja ateriaan sopivat viinit avittivat vilkasta keskustelua ja karpalojäädyke kahveineen kruunasi kokonaisuuden. Hovimestari Reijo Kokko esitteli meille tilaisuuden aluksi Klubin historiaa. Mikkelin toimiessa päämajakaupunkina nautti Marsalkka Mannerheim Klubilla päivittäin lounaan kello 12.30–14 ja päivällisen kello 19.30–21. Hän ruokaili vakioseurueensa kanssa täällä peräti 1816 kertaa. Mannerheim oli hyvin tarkka ruokailujen ajankohdasta. Kaupunkilaiset saattoivat kuulemma laittaa kellonsa oikeaan aikaan nähdessään ylipäällikön kävelevän Päämajasta Klubille. Klubilla voi edelleen tuntea menneisyyden läsnäolon, sillä mm. Perinnesalin kalusto ja valaisimet ovat alkuperäiset, ja valokuvat kertovat historiallisista tapahtumista. Mannerheim kestitsi lukuisia arvovieraita diplomaateista tasavallan presidenttiin juuri samaisessa pöydässä, jossa mekin illallistamme nautimme.

Sunnuntaina ensimmäinen kohteemme oli Jalkaväkimuseo, jonne osa kulki jalan, osa Olli ja Anne Korkalaisen ystävällisesti tarjoamalla autokyydillä. Museo sijaitsee Mikkelin Vanhan kasarmialueen historiallisessa ympäristössä. Perusnäyttelyrakennuksessa on esillä Suomen itsenäisyyden ajan sodat Vapaussodasta Lapin sotaan. Lisäksi siellä on ritarisali, jossa esitellään kaikki jalkaväen Mannerheim-ristin ritarit. Erikoisnäyttelyrakennuksessa on puolestaan esillä Ruotsin ja Venäjän vallan aikaista Suomen historiaa. Jalkaväkimuseon johtaja Markku Riittinen opasti meidät näyttelyiden halki erittäin asiantuntevasti kertoen kiinnostavia – väliin koskettavia ja väliin hauskoja – tarinoita tapahtumista ja henkilöistä.

Retkemme viimeinen kohde oli historiallinen Kenkäveron pappila kauniisti hoidetussa ympäristössä. Nautimme herkullisen lähiruoan antimista koostetun Pappilan syysbrunssin ja tutustuimme käsityöläisten tarjontaan Kenkäveron myymälässä.

Mikkelin juna-asemalla saatoimme vielä kurkistella Mannerheimin käytössä vuosina 1939–1946 olleen salonkivaunun ikkunoista. Sunnuntai-iltana Helsinkiin palasi tyytyväinen joukko retkeläisiä – kiitos maanmainiosta seurasta ja kiitos uusista elämyksistä vieraanvaraisessa Mikkelissä!