Äitienpäivää alettiin viettää Suomessa heti vapaussodan jälkeen vuonna 1918. Kouluneuvos, kansakoulunopettaja ja kansanedustaja Wilho Reima (vuoteen 1906 Wilhelm Reiman) tutustui vuonna 1910 matkallaan Yhdysvalloissa sikäläiseen tapaan viettää äitienpäivää. Hän ehdotti jo vuonna 1912 Koti-lehdessä, että Suomessakin alettaisiin viettää juhlaa äitien kunniaksi, mutta vasta vapaussodan jälkeen hän sai edistettyä asiaa Kotikasvatusyhdistyksen avustuksella.
Toijalan Sanomat julkaisi 6. heinäkuuta 1918 kirkollisten ilmoitusten seassa seuraavan ilmoituksen: Wiialan rukoushuoneessa pidetään ”äitienpäiwät” huomena 6:na sunn. kolmin. ja on silloin ohjelmana: puheita, kuorolaulua, runonlausuntaa y.m. Toiwotaan lukuisasti saawuttawan tähän tilaisuuteen. Erittäinkin toiwotaan äitien tulewan oikein lukuisasti. Kolehti ”äitienpäiwäin” hyväksi.
Suomen ensimmäistä äitienpäiväjuhlaa vietettiin siis 7. heinäkuuta 1918. Seuraavana vuonna juhlaa vietettiin jo monella paikkakunnalla, ja päiväksi vakiintui ensin toukokuun kolmas sunnuntai.
Uusi Suomi raportoi 15. toukokuuta 1921 sadan vuoden takaisesta äitienpäivän vietosta seuraavaa: Niin kuin pari kertaa ennen, on kotikasvatusyhdistys taas tehnyt aloitteet erikoisen äitienpäivän viettämisestä ympäri maan. Päivä, joka on määrätty toukokuun kolmanneksi sunnuntaiksi, sattuu tänä vuonna helluntaipäiväksi. Jotta yleisö kaikkialla maassa olisi mukana päivän vietossa, on kotikasvatusyhdistys lähettänyt asian johdosta kiertokirjeitä ympäri maan opettajistolle, papistolle ja seuroille, että he tekisivät voitavansa asian selvittämiseksi seuduillaan ja olisivat mukana juhlia järjestämässä. Juhlaohjelman helpottamiseksi on maaseudulle levitetty täällä valmistettua ohjelmaa, joka sisältää puheita, runoja, vuorokeskusteluja y.m. Tätä ohjelmaa on tilattu eri osiin maata yhteensä 1500 kappaletta. Mutta kun suurin osa juhlia pidettänee ilman tätä hankittua ohjelmaa, voitanee olla varmoja, että niiden luku nousee ainakin 4000:nteen. Helsingissä vietetään äitienpäivää Kallion kirkossa klo 7.15 i.p. alkavilla juhlallisuuksilla, joissa on ohjelmana pastori Laasosen ja kirkkoherra Hurmerinnan puheet, kuoro- ja yksinlaulua. Asianomaiseen tarkoitukseen kerätään sitä paitsi kolehti.
Vuonna 1927 äitienpäivä siirtyi toukokuun toiseen sunnuntaihin, koska se ei tuolloin osu keskelle opettajien kevätlukukauden päättämiskiireitä.
Ikimuistoista äitienpäivää vietettiin vuonna 10.5.1942, jolloin sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim myönsi 25-vuotiaan vänrikki Toivo Jussilan aloitteesta kaikille Suomen äideille Vapaudenristin. Mannerheim antoi tunnustusta äideille siitä, että rintama kesti sekä kotona että sotatantereella. Kuten tunnettua, Suomen äideille osoitettu päiväkäsky sijoitettiin valtioneuvoston päätöksellä kirkkoihin kaikkien äitien ja muiden kansalaisten nähtäväksi.
Kuvassa äitienpäiväjuhlan osanottajia Hattuvaaran l. Hatunkylän koululla, koulurakennuksen edustalla 1920-luvun alussa. Suuri osa juhlavieraista on iäkkäitä naisia. Äideillä on puvuissaan rintamerkki tai kukkanen. Koulun ulko-ovi on koristeltu havuköynnöksin. (Valok. Pielisen museo)
Kirjoittaja Nina Schleifer on Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen toiminnanjohtaja ja Vapaussodan Perintö -lehden toimittaja.