Kesäretkemme suuntautui lauantaina 6.6.2026 Porkkalan vuokra-alueelle, joka oli syksyn 1944 välirauhansopimuksen nojalla vuokrattuna Neuvostoliitolle tukikohta-alueeksi vuosina 1944–1956. Samalla tutustuimme myös useisiin mielenkiitoisiin kohteisiin, jotka liittyivät läntisen Uudenmaan vanhempaan historiaan.
Oppaamme Jukka Soisalon-Soininen kertoi asiantuntevasti Porkkalan alueen strategisesta merkityksestä Neuvostoliitolle. Porkkalan niemen kohdalla Suomenlahti on kapeimmillaan, ja näin ollen sieltä käsin Neuvostoliitto pystyi tehokkaasti valvomaan liikennettä lahdella. Lisäksi maantieteellinen läheisyys Suomen pääkaupunkiin oli varmaankin asia, joka korosti Porkkalan arvoa Neuvostoliiton näkökulmasta.
Ensimmäisenä kohteena tutustuimme Kirkkonummen Pyhän Mikaelin keskiaikaiseen kirkkoon, jota kirkkoherra emerita Aino Lovén esitteli meille. Harmaakivikirkko, jonka rakentaminen on aloitettu 1400-luvulla, oli jo sinänsä vaikuttava näky. Porkkalan vuokra-ajan näkökulmasta kirkon mielenkiintoisin nähtävyys oli taiteilija Lennart Segerstrålen piirtämä väliaikainen alttaritaulu, joka esittää ristiinnaulittua Kristusta.
Kun Porkkalan alue piti syksyllä 1944 luovuttaa Neuvostoliiton haltuun, oli kirkosta luonnollisesti evakuoitava kaikki uskonnollinen esineistö. Taiteilija Segerstråle oli paikan päällä valvomassa kirkon lasimaalausten purkamista. Kirkon uskonnollisesta esineistöstä tyhjentämisestä kiukustunut Segerstråle piirsi hiilellä pahville hetken mielijohteesta väliaikaisen alttaritaulun, jossa oli ristiinnaulitun kuva ja venäjänkielinen teksti ”Jeesus Kristus kaikkien kansojen Vapahtaja”.
Luonnollisesti Porkkalan evakuoinnista vastanneet suomalaisviranomaiset määräsivät Segerstrålen teoksen hävitettäväksi, etteivät neuvostoviranomaiset pitäisi sitä provokaationa. Onneksi hävityskäskyä ei kuitenkaan noudatettu, vaan teos piilotettiin. Monien erilaisten vaiheiden jälkeen Segerstrålen aikanaan protestiksi tekemä alttaritaulu asetettiin uudelleen näytteille Kirkkonummen kirkkoon vuonna 1980.
Seuraavaksi tutustuimme Siuntion puolella Fanjunkarsin torppaan, jossa kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi vietti ehkä elämänsä parhaat ja kirjallisesti tuotteliaimmat vuotensa 1864–1871. Fanjunkarsin rakennus ei toki ole alkuperäinen, mutta se on tarkka rekonstruktio. Mitä sitten tapahtui alkuperäiselle rakennukselle? Porkkalan vuokra-aikana ”uudet isännät” olivat tuhonneet se maan tasalle.
On mahdotonta sanoa, hävittivätkö venäläiset rakennuksen, koska tiesivät sen toimineen aikanaan Suomen kansalliskirjailijan asuntona. Siuntion suunnalla ”vuokralaiset” olivat nimittäin hävittäneet runsaasti muitakin taloja.
Fanjunkarsiin tutustumisen jälkeen retkeläiset nauttivat maittavaa lounasta Hotelli Siuntiossa ja lounaan jälkeen matkamme jatkui Suitian linnalle, jota meille esitteli linnan nykyinen omistaja Gustav Rehnberg. Suitian linnan juuret johtavat aina 1400-luvun alkupuolelle saakka, ja linnan omistajina ennen Rehnbergin veljeksiä ovat olleet muun muassa Wrangelin, Flemingin, Reuterholmin ja Wreden aatelissuvut sekä Suomen valtio.
Suitian linnan alueella käytiin myös vapaussodan ensimmäinen taistelu läntisellä Uudellamaalla. Helmikuun 10. päivänä 1918 Suitiaan linnoittautunut Siuntion suojeluskunnan vajaa 200 miehen joukko torjui venäläissotilailla ja -matruuseilla vahvistetun punakaartin hyökkäyksen. Hyökkääjät kärsivät noin 16 miehen tappiot.
Ensimmäisen hyökkäyksen epäonnistumisesta sydämistyneet punaiset ryhtyivät kokoamaan lisää joukkoja Siuntioon uutta yritystä varten. Huhut tiesivät kertoa, että tällä kertaa punaisilla olisi myös tykistöä tukenaan. Suitian linnan kivimuurit olivat tarjonneet puolustajille hyvän suojan kivääri- ja konekivääritulta vastaan, muta tykkitulta vanha linna ei tietenkään kestäisi. Siksi suojeluskuntalaiset vetäytyivät Suitiasta yön pimeyden turvin ja siirtyivät Kirkkonummen puolelle jatkamaan taistelua paikallisen Sigurdsin kaartin rinnalla.
Suitian linnan Ritarisali
Arkielämästä Porkkalan vuokra-alueella tarjosi mielenkiintoisen kuvan Degerbyssä sijaitsevan Igor -museon kokoelmat. Esineiden, valokuvien ja piirrosten ohella museo on dokumentoinut runsaasti muistitietoa. Muistitietoa on kerätty sekä neuvostokansalaisilta, jotka ovat syntyneet ja viettäneet lapsuutensa Porkkalan alueella, että alkuperäisiltä porkkalalaisilta, jotka pääsivät palaamaan kotiensa raunioille, kun neuvostomiehittäjä oli poistunut alueelta vuonna 1956.
Igor-museossa retkeläisillä oli mainiona oppaana Berndt Gottberg (s. 1949), joka osasi omakohtaisesta kokemuksesta kertoa, millaisessa kunnossa vuokra-alue oli, kun se palautui Suomen haltuun. Voimme ehkä kiteyttää, että alue oli sangen siivottomassa kunnossa vuokralaisten jäljiltä.
Igor-museon jälkeen retkeläiset tutustuivat vielä neuvostoliittolaisten rakentamaan ZIF-25 -tyyppiseen tykkibunkkeriin Degerbyn Halvdelsissä sekä Upinniemeen johtavan tien varressa sijaitsevaan Kolsarin hautausmaahan. Vuokra-aikana ympäri Porkkalan aluetta oli useita pieniä neuvostohautausmaita, mutta vuokralaisten lähdettyä suomalaiset siirsivät kaikki vainajat Kolsariin.
Siistillä ja hyvin hoidetulla hautausmaalla monet hautakivetkin kertovat omaa karua kieltään elämästä Porkkalassa vuokra-aikana. Usean neuvostosotilaan hautakiveen on kaiverrettu sama kuolinaika. Oppaamme Jukka Soisalon-Soininen kertoi, että kyse on alkoholimyrkytyksen uhreista. Joukko neuvostosotilaita oli löytänyt kanisterin, joka oli täynnä metanolia. Tätä oli sitten ryhdytty nauttimaan päihdytystarkoituksessa – luonnollisesti kohtalokkain seurauksin.
Retkipäivä oli ilman puolesta sateinen ja harmaa, mutta mielenkiintoiset kohteet, asiantuntevat opastukset, Jukka Soisalon-Soinisen joviaali huumori ja tietenkin hyvä matkaseura tekivät tästä kesäretkestä ikimuistoisen.
Teksti Kai-Henrik Tiiainen, kuvat Liisa Uosukainen