Vietimme tänäkin vuonna Helsingissä Tammisunnuntaita ihan oikeana päivänä 28. tammikuuta, joka nyt osui keskiviikolle. Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen 35-vuotisen historian aikana lienee vain yhden kerran jouduttu päivästä poikkeamaan.
Kunniaa vapaussotureille
Puoliltapäivin kokoonnuimme kunnianosoituksiin. Aloitimme Suomen Marsalkka Mannerheimin haudalla, jossa sytytimme kynttilän hänen kuolemansa 75-vuotismuistopäivän kunniaksi. Hänhän kuoli Sveitsissä 27. tammikuuta 1951 klo 23.30, mikä oli 28. tammikuuta klo 00.30 Suomen aikaa. Historiamme suurmies aloitti siis palveluksensa Suomelle Tammisunnuntaina 1918, ja hänen maallinen taipaleensa päättyi kuin kohtalon tahdosta niin ikään Tammisunnuntaina. Sen jälkeen kunnioitimme vapaussotureita laskemalla ensin seppeleen Hietaniemessä vapaussoturien sankarihaudoilla ja sitten Vanhassa kirkkopuistossa vapaussoturien hautamuistomerkillä, jossa oman seppeleensä laskivat myös Vapaussodan Invalidien muistosäätiön edustajat.
Juhlailta perinteitä vaalien
Illemmalla kokoonnuimme 36 henkilön voimin Ostrobotnian Topelius-kabinettiin Tammisunnuntain juhlaan. Lippujen savuttua ja Kaaderilaulajien kvartetin esitettyä Jääkärien marssin kuulimme puheenjohtaja Jari Sartimon tervehdyssanat. Hän muistutti, että vapaussota oli Suomen historian ratkaiseva käännekohta: lyhyt mutta merkitykseltään suuri sota johti maamme vapautumiseen Venäjän vallasta ja loi perustan itsenäiselle Suomelle. Keskeisessä roolissa olivat vapaaehtoiset maanpuolustajat ja vahva maanpuolustustahto. Vapaaehtoinen maanpuolustus on edelleen oleellinen osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Erilaisia mahdollisuuksia osallistua on tänä päivänä tarjolla paljon: perinneyhdistysten aatteellisesta toiminnasta reserviläisten aseelliseen harjoitteluun. Ei ole merkityksellistä, miten osallistuu – ratkaisevaa on tahto siihen. Kaikkia meitä tarvitaan. Sartimo päätti puheensa Mannerheimin syyskuussa 1919 lausumiin sanoihin, jotka tuntuvat nykyisessä maailmantilanteessa poikkeuksellisen ajankohtaisilta: ”Aavistan, että me vielä joudumme tekemisiin sellaisen Venäjän kanssa, joka on entistä imperialistisempi ja kansalliskiihkoisempi.” Puheen päätteeksi kohotimme seisten yhteisen maljan itsenäiselle isänmaalle ja kuuntelimme Kaaderilaulajien kvartetin esittämänä H. Kasken Suomenmaan.
Edesmenneiden muistaminen
Kauniin perinteemme mukaisesti kunniajäsenemme Liisa Viranko sytytti kynttilän edellisen vuoden aikana poisnukkuneiden yhdistyksen jäsenten muistoksi siteeraten Lauri Pohjanpään runoa Jääkärien lähtö vuodelta 1918: ”Oi varjele, Herra syntymämaa, suo Herra uskomme voittaa: Sun, leijona, kahlehes katkeaa, yli Pohjolan kunnias koittaa! Sun tähtesi, kallis syntymämaa, vapautesi valana velvoittaa, veren valana suonissamme! Herra, siunaa Suomeamme!” Vietettyämme hiljaisen hetken lauloimme virren 30, Maa on niin kaunis ajatellen edesmenneitä ystäviämme: Martti Häikiö, Olli Sorvettula, Kaarlo Rautajoki, Jarmo Korhonen ja Sari Salminen.
Ajatuksia herättänyt juhlapuhe
Juhlapuheen piti Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö kenraaliluutnantti Jari Mikkonen. Mielenkiintoisessa puheessaan hän käsitteli maailman sotilasstrategista tilannetta ja Suomen puolustusratkaisuja historiallisessa jatkumossa, jossa vapaussodan perinteitä kunnioitetaan edelleen. Maailmanjärjestys on suuressa murroksessa, ja sääntöperustainen järjestelmä järkkyy. Suomi on ankkuroitunut vahvasti länteen Nato-jäsenyyden myötä, mutta Yhdysvaltojen sisäinen tilanne ja Donald Trumpin arvaamattomuus heikentävät liittolaisten luottamusta ja transatlanttista suhdetta. Globaalisti on muodostunut Venäjän, Kiinan, Iranin ja Pohjois-Korean muodostama ”pahan akseli”, minkä lisäksi Brics-maiden ja globaalin etelän merkitys kasvaa. Geopoliittinen tilanne on vaikuttanut voimakkaasti materiaaliseen suorituskykyyn ja sotatalouteen, sillä maailmalla on huutava pula komponenteista ja räjähdysaineista kuten TNT:stä. Suomi onkin tehnyt strategisia ratkaisuja huoltovarmuuden takaamiseksi mm. ylläpitämällä ammusvarastoja ja omaa tuotantokykyä yhteistyössä strategisten kumppaneiden kuten Nammon kanssa.
Nato-jäsenyydestä huolimatta Suomen puolustusvoimien keskeisin tehtävä on edelleen kansallinen puolustus. Suomen malli perustuu kokonaisturvallisuuteen ja laajaan reserviin. Sodan ajan vahvuus on 280 000 sotilasta, joista 95 % on reserviläisiä. Reservin kokonaisvahvuus on yli miljoona henkilöä. Puolustus perustuu jatkuvaan valmiuteen, uskottavaan torjuntakykyyn ja liittokunnan tukeen – mukaan lukien ydinasepelote. Tutkimusten mukaan suomalaisten maanpuolustustahto ja luottamus puolustusvoimiin ovat erittäin korkealla tasolla. Jopa 70 % suomalaisista luottaa kansalliseen puolustuskykyyn, mikä on Naton kolmanneksi korkein lukema Yhdysvaltojen ja Turkin jälkeen. Monissa muissa Nato-maissa, kuten Tanskassa ja Sloveniassa, luottamus omaan kansalliseen puolustukseen on huomattavasti heikompaa. Suomalaisten luottamus Natoon on kohtuullinen, vaikka luottamus Yhdysvaltoihin on romahtanut viime kuukausina.
Suomi haluaa olla aktiivinen puolustusliiton jäsen ja turvallisuuden tuottaja. Vaikka NATO-jäsenyys ei poista oman vahvan puolustuksen tarvetta, voimme kuitenkin todeta: Ei enää koskaan yksin! – tai kuten liittokunnassa sanotaan: Yhdessä olemme vahvempia!
Palkitsemisia ja juhlatunnelmaa
Maittavan päivällisen jälkeen oli vuorossa palkitsemiset. ”Vuoden aktivistiksi” nimitettiin Olli Korkalainen, joka pitkäaikaisena yhdistyksen varapuheenjohtajana itseään korostamatta on kantanut merkittävän vastuun sen tilaisuuksien käytännön järjestelyissä sekä tarvittaessa menestyksellisesti sijaistanut puheenjohtajaa. Korkalainen sai nimityksen johdosta vuodeksi haltuunsa ”kiertopalkinnon” eli Matti Myllyniemen 14.1.2020 lahjoittaman Juhani Palmun teoksen.
Julkistimme myös jäsenkyselyymme vastanneiden kesken suoritetun arvonnan voittajan. Onnetar suosi Jorma Häkkää, jolle luovutimme Jukka I. Mattilan ja Jarkko Kempin teoksen Suomen vapaussota 1918
Tunnelman luomisessa merkittävässä roolissa oli ohjelman, hyvän seuran ja maittavan ruoan lisäksi musiikki. Kaaderilaulajien kvartetissa meitä viihdyttivät kvartetin johtaja everstiluutnantti Matti Ahtiainen, everstiluutnantti Jussi Tudeer, kommodori Matti Mäkinen ja komentaja Juha Savisaari. Kuulimme em. kappaleiden lisäksi Sam Sihvon Jääkärin laulun sekä paikalla olleille naisille serenadina lauletun Malmstenin sävellyksen Ilta Skanssissa. Isänmaallisen juhlamme päätteeksi laulettiin vielä yhteisesti Kuullos Pyhä vala niin kuin perinteiseen tapaamme kuuluu.
Nina Schleifer