Mannerheimin jalanjäljillä Portugalissa

Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistykselle räätälöity matka Portugalin toteutettiin 20.–25.10.2024. Sää helli meitä: matkaamme edeltävä ja seuraava viikko olivat sateisia, mutta me pääsimme nauttimaan 25 asteen lämmöstä ja auringosta. Presidentti Mannerheim oli syksyllä 1945 Portugalissa hoitamassa terveyttään liikkuen pääministeri António de Oliveira Salazarin hänen käyttöönsä antamalla autolla. Me seurasimme marsalkan jalanjäljillä tilausajobussilla Lissabonista Estoriliin ja Algarveen. Bussimatkat sujuivat miellyttävästi asiantuntevan oppaamme Mika Palon valottaessa Portugalin historiaa ja nykyisyyttä. Kuulimme myös Torsti Holvikiven esityksen Mannerheimin matkasta, joka on luettavissa Vapaussoturi-lehdessä 5/2024.

Mannerheim-kohteita

Estorilissa tutustuimme Mannerheimin ensimmäiseen majapaikkaan Hotel Palácioon. Peräti 60 vuotta (!) hotellissa työskennellyt concierge-palveluiden päällikkö José Diogo Vieira kertoi meille valokuvagalleriassa hotellin historiasta sekä muista siellä vierailleista kuuluisuuksista. Toisen maailmansodan aikana hotellissa toimi monia vakoojia, joista ehkä kuuluisin oli James Bondin esikuva, serbialainen kaksoisagentti Dusan Popov. Bond-kirjailija Ian Flemingillä oli kantapöytä baarissa, jossa vakoojat vaihtoivat tietojaan, ja nämä tarinat sekä vieressä sijaitseva Casino Estoril olivat inspiraationa mm. Casino Royal -elokuvaan. Maailmansodan päätyttyä hotelli tarjosi turvapaikan useille maanpakoon joutuneille Euroopan kuninkaallisille perheille. Myös monet muut eurooppalaisen aateliston jäsenet majoittuivat hotellissa. Oli kiinnostavaa käydä kirjastossa, jossa Mannerheimkin epäilemättä luki vierailunsa aikana päivän lehdet. Kiehtova tarinatuokiomme päättyi hotellin tarjoamiin ylellisiin leivoskahveihin.

Sintran vanhassa kuninkaallisessa palatsi- ja puutarhakaupungissa pääsimme vierailemaan Quinta da Vigian kartanossa, jossa Mannerheim kyläili kaukaisten serkkujensa luona. Mannerheimin Portugalin aikaa tutkinut Torsti Holvikivi perehdytti meidät suvun kiinnostavaan historiaan. Puutarhassa saimme ihailla samaa näkymää kuin Mannerheiminkin aikoinaan – yhdellä silmäyksellä saattoi nähdä kaksi uljasta linnaa: 1800-luvulla rakennetun ”satulinnan” Palácio Nacional da Penan, sekä maurien linnan 900-luvulta. Kiitoksena vierailustamme meillä oli ilo lahjoittaa kartanon nykyiselle omistajalle Artur Caracolille Mannerheimin presidenttikauden virallinen valokuva sekä Mikko Uolan teos ”Independent Finland – How Finland achieved and retained its independence”. Isäntämme totesi kiitollisena: ”On tärkeää pitää Mannerheimin kaltaisten historian sankareiden muisto elävänä”, ja antoi tunnustusta siitä, että yhdistyksemme tekee merkittävää työtä välittäessään tietoa tuleville sukupolville.

Lissabonissa Belémin kaupunginosassa näimme Portugalin tasavallan presidentin palatsin (Palácio de Belém), jossa Mannerheim vieraili 17. joulukuuta 1945. ”Presidentti otti minut rakastettavasti vastaan vanhassa palatsissa, jonka sisustus kertoi Portugalin merivallan loistavasta historiasta”, kirjoittaa Mannerheim muistelmissaan. Valitettavasti palatsin yhteydessä oleva museo (Museu da Presidência) oli juuri suljettu yleisöltä remontin vuoksi.

São Brás de Alportelissa eteläisessä Algarven maakunnassa kävimme vuonna 1944 rakennetussa pousadassa eli entisessä valtionhotellissa, jossa Mannerheim lounasti Portugalin matkallaan. Näimme ravintolasalin, jossa oli edelleen samoja kalusteita kuin 80 vuotta sitten. Meidän olikin helppo kuvitella Mannerheim nauttimassa Portugalin antimista ja ihailemassa ikkunoista avautuvaa upeaa maisemaa.

Algarvessa tutustuimme myös Hotel Bela Vistaan, joka toimi Mannerheimin majapaikkana Praia da Rochassa. Mieltämme lämmitti kovin, että vierailusta kertova laatta on edelleen arvopaikalla luksushotellin oven pielessä. Hotellissa on Mannerheimin ajoilta vielä jäljellä mm. kaunis takka ja portaikko, jossa on kuvia Portugalin kansalliseepoksesta. Tämä Luís Vaz de Camõesin 1500-luvulla kirjoittama ”Os Lusíadas” kertoo Portugalin historiasta ja Vasco da Gaman löytöretkestä Hyväntoivonniemen kautta Intiaan. Matkamme kannalta tärkein hotellissa vielä säilytetty esine on Mannerheimin lahjoittama piano, jonka päällä ovat kehystettyinä Mannerheimin valokuva sekä hänen kiitoskirjeensä. Kirjeessä hän toteaa mm: ”Neljän viikon aikana olen nauttinut täydellisestä levosta ja auringosta – ikävöiden lähden tästä ihanasta paikasta ja hotelli Bela Vistasta…” Kohteliaasti marsalkka ei mainitse kirjeessään syysmyrskyä, joka piiskasi seutua hänen vierailunsa ensimmäisen viikon ajan.

Historiallista Portugalia ja muuta kiinnostavaa

Vaikka mistään kirjallisesta lähteestä eivät käy ilmi kaikki ne kohteet, joissa Mannerheim vieraili Portugalissa ollessaan, saatoimme kuvitella hänet meidän lailla kulkemassa Lissabonissa Avenida da Liberdadea – Vapauden Valtakatua pitkin. Kävelykierroksellamme tutustuimme mm. kuuluisiin portugalilaisiin kirjailijoihin Camilo Castelo Brancoon ja Luís Vaz de Camõesiin sekä mahtavaan Pombalin markiisiin, joka käytännössä hallitsi Portugalin imperiumia vuosina 1750–1777 kuningas José I:n pääministerinä.

Lissabonin kiinnostavista kohteista mainittakoon Museu do Combatente, Taistelijoiden museo eli Portugalin 1900-luvun sotien museo sekä sen edustalla sijaitseva Afrikan siirtomaasodissa 1961–1974 taistelleiden muistomerkki. Siirtomaasotiin Angolaan ja Mosambikiin lähetettiin asevelvollisia nuoria miehiä komennuksen kestäessä jopa neljä vuotta. Sodissa kaatui noin 10 000 portugalilaista sotilasta, joiden nimet on kirjoitettu muistotauluihin. Museu do Combatentessa pääsimme tutustumaan mm. 500 lentokoneen pienoismalliin sekä aseisiin ja muihin sotilasvarusteisiin vuodesta 1914 tähän päivään. Valot, äänet, lavasteet ja autenttisiin asuihin puetut mallinuket johdattivat meidät ensimmäisen maailmansodan juoksuhautojen tunnelmiin. Toinen vierailun arvoinen paikka on vuonna 1851 perustettu sotamuseo (Museu Militar de Lisboa), jossa on kattavasti esillä Portugalin sotahistoria. Heti museon ulkopuolella ihmettelimme 1500-luvulla turkkilaisilta anastettua maailman suurinta tykinputkea. Museo on rakennettu vanhan ruutitehtaan yhteyteen, ja siellä oli toinen toistaan viehättävämpiä ja mielenkiintoisempia huoneita täynnä Portugalin vuosituhantista sotilasperinnettä. Kiinnostuneina panimme myös merkille, miten Portugalin puolustusvoimien leijonatunnus muistuttaa omaa vaakunaeläintämme sillä erotuksella, että sen ei tarvitse polkea idän sapelia.

Kiehtova vierailupaikka oli myös Cascaisissa sijaitseva Boca do Inferno eli “helvetin kita”, joka on vaikuttava luonnon muokkaama kallionkolo Atlantin rannalla. Saatoimme kuvitella Mannerheimin seuraamassa meren tyrskyjä, jotka välillä lyövät kymmenien metrien korkeuteen. Mahtoiko hän vierailla meidän tavoin myös Cabo da Rocassa, joka on Euroopan mantereen läntisin niemenkärki tai lounaisimmassa niemenkärjessä Sagresissa sijaitsevassa linnoituksessa?

Kulinarismia

Tutustuimme matkallamme myös Portugalin ruoka- ja viinikulttuuriin. Lissabonissa nautitun lounaan kohokohtana oli yllättävän herkullinen simpukkaporsaspata Cante Alentejano -lauluesityksen säestämänä. Elämys oli myös fadoillallinen A Severa -ravintolassa, jossa sekä ruoka että fadomusiikki täyttivät tiukimmatkin kriteerit. Sekä Alentejon maakunnassa peltotöissä laulettu Cante Alentejano -kuorolaulu että fado on liitetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Mika Palo oli käynyt etukäteen koemaistamassa lounaamme Sintrassa – eikä turhaan. Saimme nauttia erittäin herkullisen kolmen ruokalajin aterian portugalilaisista erikoisuuksista: mustekalariisipataa, grillattua meribassia sekä mustaa Iberico-possua unohtamatta paikallisia maukkaita viinejä ja suussa sulavia jälkiruokia, joista mainittakoon Kamelin sylki, vaniljainen maitoherkku.

Turskakatkarapugratiini ja paikalliseen tapaan valmistetut kalmarit ovat esimerkkejä muista uusista ruokatuttavuuksista. Unohtaa ei myöskään sovi Praia da Rochan juomaelämyksiä: aamiaisella nautimme lähistöllä sijaitsevasta hedelmätarhasta tulleista tuoreista appelsiineista puristettua poikkeuksellisen herkullista appelsiinimehua ja illallisen yhteydessä skoolasimme Mannerheimille oppaamme tarjoamilla pikkuisilla medronho-lasillisilla, joita kutsutaan ”hyttysiksi” (mosquito). ”Aguardente de medronho” on Algarven vuoristossa kasvavan läntisen mansikkapuun metsämansikkaa muistuttavista hedelmistä valmistettu arvostettu viina.

Lämmin kiitos Mika Palolle, Torsti Holvikivelle ja kanssamatkustajille!

Nina Schleifer