Helsingin väestönsuojelu
Helsingin pelastuslaitoksen väestönsuojeluyksikön päällikkö Petri Parviainen käsitteli 10.3.2026 Väestönsuojelumuseossa pitämässään mielenkiintoisessa esitelmässä Helsingin väestönsuojelun nykytilaa, strategioita ja varautumista. Turvallisuus ja väestönsuojelu on nostettu vahvasti Helsingin kaupunkistrategiaan. Kaupunki on panostanut merkittävästi määrärahoja esimerkiksi kalliosuojien peruskorjauksiin ja väestöhälytinjärjestelmän laajentamiseen sekä materiaalihankintoihin. Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, Suomessa on pidetty kiinni väestönsuojien rakentamisvelvoitteesta ja ylläpidosta maailmanpoliittisesti rauhallisempinakin aikoina. Viime vuosina myös Ukrainan sodasta saatuja oppeja on hyödynnetty aktiivisesti esimerkiksi viestinnän ja hälytysjärjestelmien kehittämisessä.
Helsingin strategiana on, että väkeä ei evakuoida kaupungista pois toisin kuin monilla muilla alueilla, kuten Itä-Suomessa, missä väestöä saatetaan siirtää sotilaallisen uhan tieltä. Evakuoinnin sijasta painopiste Helsingissä on paikalleen suojautumisessa eli väestönsuojien käyttämisessä. Helsinki varautuu myös tarvittaessa ottamaan vastaan ihmisiä muualta, kuten itärajan läheisyydestä tai Virosta, koska Helsingissä on yksi maailman parhaista väestönsuojelujärjestelmistä. Tavoitteena on, että helsinkiläiset pysyvät kaupungissa ja arki jatkuu mahdollisimman normaalina eli lapset harrastavat ja aikuiset käyvät töissä, jotta taloudellinen toimeliaisuus ja sitä myötä sotatalous pysyy varmistettuna sekä, että yhteiskunnan rattaat pysyvät pyörimässä mahdollisimman hyvin myös sotatilanteessa. Luottamus pääkaupunkiseudun vahvaan ilmapuolustukseen ja sotilaalliseen suojeluun tukee päätöstä pitää väestö paikallaan.
Helsingissä on asukasmäärään nähden huomattava määrä suojapaikkoja. Niitä on noin 134 % suhteessa asukasmäärään. Kaupungissa on yhteensä 5 500 väestönsuojaa, joissa on 955 000 suojapaikkaa. Paikkoja on rakennettu yllin kyllin myös siksi, että suojaa riittäisi kaupungissa vieraileville, työssäkäyville ja muulle liikkuvalle väestölle.
Helsingin väestönsuojelulle ovat ominaisia suuret kallioväestösuojat, joita ei muissa kunnissa vastaavassa määrin ole. Suojat on suunniteltu kaksoiskäyttöön eli ne toimivat rauhan aikana esimerkiksi liikuntatiloina, uimahallina tai varastoina, mikä varmistaa niiden jatkuvan huollon ja valvonnan.
Helsinki kouluttaa vuosittain noin 500 kaupungin työntekijää ja 500 vapaaehtoista erityisiin väestönsuojelutehtäviin. Kaupungilla on tiivis yhteistyö Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) ja muiden järjestöjen (esim. Martat, SPR, Pelastakaa Lapset) kanssa, jotka vastaavat koulutuksen sisällöistä ja käytännön toteutuksesta. Osa koulutetuista vapaaehtoisista sijoitetaan suoraan Helsingin sodanajan organisaatioon, kuten tiettyihin kallioväestösuojiin.
Erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa voidaan joutua suorittamaan laajamittainen evakuointi Helsingistä. Tällöinkin evakuoidaan ensisijaisesti vain haavoittuvassa asemassa olevia väestönosia. Näissäkin ääritilanteissa viranomaisvetoinen evakuointi kohdistuisi ensisijaisesti haavoittuvimmassa asemassa oleviin, kuten lapsiin, äiteihin, sairaala- ja kotihoidossa oleviin sekä vanhuksiin ja eritysryhmiin, jotka eivät pääse väestönsuojiin omin voimin. Parviainen muistutti esitelmässä kansalaisten omasta 72 tunnin kotivarasta ja omatoimisesta varautumisesta osana kokonaisturvallisuutta jo varautumisessa normaaliolojen häiriötilanteisiin kuten vesi- ja sähkökatkoihin.
Sääntömääräinen kevätkokous
Esitelmän jälkeen pidettiin yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous Matti Mäkisen johdolla Kai-Henrik Tiiaisen toimiessa sihteerinä. Toiminnanjohtaja Nina Schleifer esitti edellisen vuoden toimintakertomuksen, tilinpäätöksen ja toiminnantarkastajien lausunnon. Toimintakertomus ja em. esitelmän kalvot ovat luettavissa yhdistyksemme nettisivuilla Vain jäsenille -osiossa. Kokous päätti vahvistaa tilinpäätöksen ja myöntää hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille vastuuvapauden.
Tutustuminen Väestönsuojelumuseoon
Kokouksen jälkeen meillä oli vielä mahdollisuus tutustua Väestönsuojelumuseoon. Sodan aikana nykyisen museon tilat palvelivat väestönsuojana, ensiapuasemana ja Kruunuhaan lohkon johtokeskuksena, joka koordinoi pelastus- ja suojelutoimia pommitusten aikana. Suojan kapasiteetiksi arvioitiin tuolloin hieman yli 400 henkilöä, jolloin laskennallisesti tilaa oli vain noin 0,7 neliömetriä henkeä kohden. Sodanjälkeisen asuntopulan aikana tiloissa asui usean vuoden ajan hämmästyttävät 33 perhettä. Perheiden asuintilat oli erotettu toisistaan pahviseinillä. ”Museossa vierailee edelleen ihmisiä, joilla on omakohtaisia muistoja tästä poikkeuksellisesta asumisvaiheesta”, kertoi Tuula Toivonen Helsingin väestönsuojeluyhdistyksestä.
Perehdyimme myös museon mielenkiintoiseen esineistöön ja infotauluihin. Pääsimme esimerkiksi testaamaan museon käsikäyttöistä sireeniä ja ilmanvaihtolaitteita sekä istumaan Helsingin suurpommitusten aikaisessa pommisuojassa, jossa pommien ja sortuvien rakennusten äänet loivat autenttista tunnelmaa.
Nina Schleifer