Lähes 4000 suomalaista vapaaehtoista lähti Viron vapaussotaan kahtena sotilasyksikkönä: Pohjois-Virossa ja Narvassa taisteli ruotsalaisen majuri Martin Ekströmin johtama 1. suomalainen vapaajoukko ja Etelä-Virossa virolaisen everstiluutnantti Hans Kalmin johtama Pohjan Poikain rykmentti. Vanhan kirkkopuiston kahteen veljeshautaan haudattiin kevättalvella 1919 kahdessa surujuhlassa yhteensä 31 sankarivainajaa. Heistä vanhin oli 54-vuotias Johan Grönvall ja nuorin 15-vuotias Yrjö Häyhä. Ensimmäiset rintamalta tuodut neljä kaatunutta oli jo aiemmin haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Valtaosa kaatuneista haudattiin kotikuntiinsa ja osa jäi rintamalle. Lisää Vanhan kirkkopuiston sankarivainajista on luettavissa täältä: https://estofennia.eu/viron-vapaussodan-veljeshaudat/
Ensimmäisessä surujuhlassa 16. helmikuuta 1919 monituhatpäiselle yleisölle puhuivat Viron tasavallan ensimmäinen diplomaattinen edustaja Oskar Kallas ja Viron avustamisen päätoimikunnan varapuheenjohtaja, kirjailija Santeri Ivalo. Musiikista vastasivat Kaartin soittokunta ja Ylioppilaskunnan Laulajat. Hauta peittyi kukkatervehdyksiin Suomesta ja Virosta – seppeleensä oli lähettänyt myös valtionhoitaja Mannerheim.
Uuden Suomen Iltalehti kirjoitti: ”Tilaisuuden päättyessä on lyhyt, kirkas talvinen päivä jo hämärtynyt illaksi. Mutta surujuhlasta osaa ottaneiden veljeskansojen edustajat poistuvat mielessään tietoisuus siitä, että kauan kärsineille heimokansoille nyt on koittamassa kalliisti ostettu yhteisen vapauden valoisa huomen.”
Vanhan kirkkopuiston toinen surujuhla järjestettiin 5. maaliskuuta. Sen ohjelma noudatteli edellistä juhlaa: Viron hallitusta edusti taas Oskar Kallas, Viron avustamisen päätoimikunnan puolesta puhui tällä kertaa Heikki Ritavuori. Orkesterina oli Kaartin soittokunta, ja laulusta vastasi Helsingin Kansallismielisen Nuorison sekakuoro, nykyinen Kansallis-Kuoro.
Kuvanveistäjä Into Saxelinin ja arkkitehti J. S. Sirénin suunnittelema hautamuistomerkki paljastettiin 27. toukokuuta 1923, jolloin Viron hallitus luovutti sen lahjana Helsingin kaupungille. Muistomerkin etusivulla on sotalippujen alla kolme ratsumiestä ja takasivulla yötaivaan alla kolme laivaa, jotka kuvaavat merentakaista retkeä. Yhdellä sivulla ovat säkeet: ”Vägitöö kaunis jääb hiilgama veervate aegade voolus” (suom. Urotyö kaunis jää loistamaan vieriväin aikain virrassa), ”Taa ikiaikain käy teon uljaan muisto ja maine, vapaus vaalijanaan, siunaus seppelenään” ja ”Tiderna tumla förbi som växlande vågor på havet, men som en klippa i storm bragdernas stod skall bestå”.
Muistomerkin paljastuksen 100-vuotismuiston kunniaksi järjestettiin tänään 29.5.2023 kaunis tilaisuus, jonka musiikista vastasivat Kaaderilaulajat Matti Orlamon johdolla. Kuulimme Ateenalaisten laulun ja Jääkärien marssin lisäksi myös viroksi lauletun ”Teid me tervitame, kodumaa metsad”, joka on jatkosodassa Karjalan kannaksella taistelleen virolaisen Jalkaväkirykmentti 200:n epävirallinen lippulaulu.
Ohjelmassa oli lisäksi filosofian tohtori Heikki Rausmaan lyhyt alustus muistomerkin historiasta sekä Viron valtiovallan, Suomen puolustusministeriön, Tuglas-seuran, Vapaussodan Perinneliiton, Akateemisen Karjala-Seuran Perinneyhdistyksen, Suomen Viro-yhdistysten liiton ja Suomen-poikien perinneyhdistyksen seppelten lasku. Tilaisuudessa kuultiin myös Viron ulkoministerin puhe, jonka luki Viron suurlähettiläs Sven Sakkov. Puheessa todettiin mm: ”Viron itsenäisyys ei tullut jumalan lahjana vaan taistelumme kautta. Kiitämme ja muistamme tänään niitä suomalaisia vapaaehtoisia, jotka uhrasivat henkensä tuon päämäärän puolesta”.
Suomen puolustusministeri Antti Kaikkonen totesi puheessaan:”Voi ehkä sanoa, että Suomi ja Viro syntyivät ensimmäisen maailmansodan uhkasta. Suomessa virisi oman vapaussotamme päättymisen jälkeen halu auttaa Viroa, joka oli itsenäistymisjulistuksensa jälkeen joutunut ensin saksalaisten miehittämiseksi ja Saksan romahdettua taisteli maahan tunkeutuneita bolshevikkeja vastaan. … Toinen maailmansota ravisteli sekä Suomea että Viroa rajusti. Viro menetti itsenäisyytensä mutta ei vapauden kaipuutaan. … Tänään Ukraina taistelee paitsi oman itsenäisyytensä puolesta myös meidän kaikkien puolesta – vapauden, oikeuden ja inhimillisten arvojen puolesta. Tänään muistamme heitä, ja sadan vuoden takaisia tapahtumia – kiitämme ja arvostamme.”
Tilaisuus päättyi yhteisesti laulettuihin kummankin maan kansallishymnien ensimmäiseen säkeistöön.
Kaaderilaulajat johtajanaan everstiluutnantti, director cantus Matti Orlamo [kuva Nina Schleifer] 
Vapaussodan Perinneliiton seppeltä laskemassa Hannu Pohjanpalo, Nina Schleifer ja Heikki Pietilä [kuva Esa Kataja] 
Akateemisen Karjala-Seuran Perinneyhdistyksen seppeltä laskemassa Pekka Lehtiö ja Olavi Vähäkallio [kuva Nina Schleifer] 
Filosofian tohtori Heikki Rausmaa [kuva Henri Korhonen] 
Viron suurlähettiläs Sven Sakkov [kuva Nina Schleifer] 
Puolustusministeri Antti Kaikkonen [kuva Nina Schleifer] 
Kaaderilaulajat, Antti Kaikkonen ja Sven Sakkov [kuva Olavi Vähäkallio]