Vietimme eilen Helsingissä Tammisunnuntaita, ja siis ihan oikeana päivänä 28. tammikuuta, joka tänä vuonna osui tiistaille. Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistyksen historian aikana lienee vain yhden kerran jouduttu päivästä poikkeamaan.
Puoliltapäivin kokoonnuimme kunnianosoituksiin. Sytytimme ensin Hietaniemessä vapaussoturien sankarihaudoilla kynttilät lyhtyihin, jotka koristavat alueen sisäänkäyntejä sekä Saksanniemen sankarivainajien hautapaadelle. Vanhassa kirkkopuistossa vapaussoturien hautamuistomerkillä Vesa Määttä ja Ari Åberg laskivat Vapaussodan Invalidien Muistosäätiön ja oman yhdistyksemme seppeleet, lippuja kannattelivat Heikki Pietilä ja Nina Schleifer. Kynttilöiden ja seppelten myötä viesti välittyy ohikulkijalle: vapaussoturien työtä arvostetaan tänäkin Tammisunnuntaina!
Illemmalla kokoonnuimme 36 henkilön voimin Ostrobotnian Topelius-kabinettiin Tammisunnuntain juhlaan. Kaaderilaulajien kvartetin esittämän Jääkärien marssin jälkeen kuulimme puheenjohtaja Ari Åbergin tervehdyssanat. Hän siteerasi Suomen suojeluskuntien ylipäällikkö Mannerheimin tammisunnuntaina 1918 lähettämää käskykirjettä, joka konkretisoi sotatoimien alkaneen. Vapaussotamme johti Suomen itsenäistymiseen, ja tätä valtakuntamme koskemattomuutta sekä olemassaoloamme itsenäisenä kansakuntana olemme myöhemmissäkin sodissamme puolustaneet. Nyt näyttää taas siltä, että käsillä on isänmaan aktiivisen suojelemisen ja vapautemme turvaamisen aika, totesi Åberg. Välineellistetty maahanmuutto, systemaattinen lentoliikenteen gps-häirintä, tietojärjestelmien pitkään jatkunut hakkerointi ja varjolaivastonsa tekemät kaapelien katkomiset osoittavat, ettei vuosituhantinen vihollisemme lepäile ns. laakereillaan. Emme voi maantieteelle mitään, joten naapurinamme pysyy Kultaisen Ordan kaanikunnan henkinen perillinen. Meidän on Åbergin mielestä kaikin keinoin kasvatettava ja kehitettävä niin materiaalista kuin henkistä maanpuolustuskykyämme, eikä tähän tule asettaa itse aiheutettuja rajoitteita. Kaikkein tärkeintä on maamme ja kansamme itsenäisyyden ja vapauden turvaaminen eikä tämä katso hintaa, lopetti Åberg Tammisunnuntain hengessä. Puheen päätteeksi kohotimme seisten yhteisen maljan itsenäiselle isänmaalle ja kuuntelimme Kaaderilaulajien kvartetin esittämänä Hakkapeliittain marssin.
Kauniin perinteemme mukaisesti Liisa Viranko sytytti kynttilän kuluneen vuoden aikana poisnukkuneiden yhdistyksen jäsenten muistoksi Aleksis Kiven säkeiden myötä: ”Siellä torkkuu heiluhäntä, akkunalla pienoisella, linnut laulain taivaan alla. Saattaa hänen iltasella Unien Kultalaan.” Vietettyämme hiljaisen hetken lauloimme virren 30, Maa on niin kaunis, ajatellen edesmenneitä ystäviämme: Einari Aakenus, Pekka Lampén, Uolevi Langinmaa, Greta Nikkilä, Erkki Pekki, Eero Vuokila ja Olli Vuorio.
Juhlapuheensa alussa vapaussoturin pojanpoika, poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki siteerasi Etelä-Pohjanmaalla kirkkoherrana toiminutta isäänsä, joka Tammisunnuntain saarnassaan tasan 25 vuotta sitten sanoi: ”Tänään erityisesti muistamme vapaussotureita, miehiä ja naisia, jotka kaikkensa alttiiksi antaen taistelivat Suomen vapaaksi maaksi. Kun 41 vuotta sitten tulin papiksi tänne Lappajärvelle, minulla monen vanhemman polven seurakuntalaisen kertoman perusteella muodostui kuva ensimmäisestä tammisunnuntaista täällä. Kansaa vaeltamassa kirkkoon ja heitä vastaan tulevia miehiä, joukossa muutamia naisia päättäväisen näköisenä hevosten vetämine lastattuine rekineen kulkemassa kohti Kauhavaa. Tiedettiin, että taisteluun harjoitetut miehet olivat saamansa käskyn mukaisesti lähteneet jo yöllä. Varmaa on, että tässä kirkossa niin kuin kautta Etelä-Pohjanmaan oli tuolloin totinen seurakunta koolla rukoilemassa Jumalalta varjelusta heille, jotka isänmaa on kutsunut vapauttajikseen.” Koskimäki totesi, että vapaussoturit olivat matkalla Kauhavalle, joka on Lappajärven ja Lapuan naapurikunta. Marraskuussa 1917 hajotetusta Saksanniemen Järjestyslipustosta oli 70–80 miestä ratsastanut 500 kilometrin matkan Lappajärvelle, jossa heidän mukaansa liittyi 40 lappajärveläistä. Mannerheim antoi ensimmäisen taistelukäskyn Järjestyslipustolle ja Lapuan seudun suojeluskunnille Lapuan venäläisen varusväen aseistariisumiseksi. Järjestyslipuston päällikkö Ahrenberg sai tiedon käskystä 26.1.1918 klo 21, ja lähtö Kauhavalle oli seuraavana aamuna klo 9.
Järjestyslipustoa voidaan pitää ensimmäisenä itsenäisyyden aikana perustettuna poliisijoukkona, josta tuli hallituksen ensimmäinen laillinen sotajoukko. Tänään, 108 vuotta myöhemmin, meillä on Suomessa moderni, luotettava ja hyvin koulutettu poliisi, josta poliisiylijohtaja on syystäkin ylpeä. Koskimäki totesi, että Tammisunnuntain tapahtumat muistuttavat häntä poliisin roolista ja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden merkityksestä yhteiskunnassamme: ”Kansakunnalla tulee olla yhteiset pelisäännöt, joihin yhteisöt sitoutuvat. Ihmiset tarvitsevat turvallisuutta. Mikäli viranomaiset eivät pysty turvallisuutta tarjoamaan, kansa ottaa tuon oikeuden itselleen ja järjestää turvallisuutensa itse. Näin kävi vuonna 1917, kun yhteiskunta ei kyennyt huolehtimaan sille kuuluvasta tehtävästä.”
Koskimäki luottaa suomalaiseen hyvin toimivaan viranomais- ja sidosryhmäyhteistyöhön, jonka avulla kriisinsieto- ja selviytymiskykymme muuttuvissa ja yllättävissä tilanteissa on erinomainen. Poliisin ja Rajavartiolaitoksen yhteistyöstä hyviä esimerkkejä ovat syksyllä 2023 välineellistetystä maahanmuutosta johtunut itärajan kärjistynyt tilanne sekä joulupäivänä ilmi tullut Venäjän varjolaivastoon kuuluvan aluksen tuhotyö Suomenlahdella. ”Viranomaiset osoittivat jälleen kerran miten Suomessa toimitaan: me reagoimme ja toimimme”, huomautti Koskimäki.
Meidän yhteinen tehtävämme on vaalia sotiemme veteraanien arvokasta perintöä – vapautta ja itsenäisyyttä, jonka he ovat meille taistelleet suurin uhrauksin, asettamalla yhteisen vapauden jopa oman henkensä edelle, muistutti Koskimäki. Tämä perintö on meillä lainassa, ja meidän on vaalittava sitä voidaksemme luovuttaa sen myös tuleville sukupolville. Hän totesi: ”Perinneyhdistykset tekevät tärkeää työtä huolehtiessaan siitä, ettei olemassaolomme kannalta välttämättömät tapahtumat ja vapautemme puolesta Suomen sodissa taistelleiden muisto himmene” toivottaen yhdistyksellemme menestystä tässä työssä.
Maittavan päivällisen jälkeen oli vuorossa palkitsemiset. Meillä oli kunnia luovuttaa Sininen Risti Ilkka Koskimäelle tunnustuksena hyvän yhteistyön aikaansaamisesta Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen ja muiden järjestäjätahojen kesken Saksanniemen Järjestyslipuston muistopäivän juhlallisuuksiin liittyen. Hänen aloitteestaan poliisi on näyttävästi mukana päivän ohjelmassa mm. poliisisoittokunnan, ratsupoliisin ja poliisin kalustonäyttelyn avulla. ”Vuoden aktivistiksi” nimitettiin Jari Sartimo, joka Uudenmaan 40. maanpuolustuspäivän järjestelytoimikunnan puheenjohtajana kutsui ensimmäistä kertaa maanpuolustusjärjestöjen esittelypisteille mukaan myös perinnejärjestöt. Sartimo sai nimityksen johdosta vuodeksi haltuunsa kiertopalkinnon eli Matti Myllyniemen 14.1.2020 lahjoittaman Juhani Palmun teoksen. Muistimme myös kunniajäseniämme Liisa Virankoa ja Matti Orlamoa. He saivat yhdistyksemme eteen useiden vuosien aikana tehdystä pyyteettömästä työstä kiitoksena Vapaussodan Perinneliiton suosituksi myyntiartikkeliksi nousseet saunamittarit. Jari Sartimo pääsi vielä yllättämään iloisesti Ilkka Koskimäen ja Nina Schleiferin luovuttamalla heille Uudenmaan 40. maanpuolustuspäivän kunniakilvet kiitoksena heidän panoksestaan tilaisuuden järjestelyissä.
Tunnelman luomisessa merkittävässä roolissa oli ohjelman ja maittavan ruoan lisäksi musiikki. Kaaderilaulajien kvartetissa meitä viihdyttivät kvartetin johtaja everstiluutnantti Matti Ahtiainen, eversti Heikki Hult, kommodori Matti Mäkinen ja komentaja Juha Savisaari. Kuulimme em. kappaleiden lisäksi Sam Sihvon Jääkärin laulun – ja kun upseerit ja herrasmiehet ovat asialla, ei serenadi naisille unohdu koskaan. Tällä kertaa kuulimme Malmstenin sävellyksen Ilta Skanssissa. Isänmaallisen juhlamme päätteeksi laulettiin vielä yhteisesti Kuullos Pyhä vala niin kuin perinteiseen tapaamme kuuluu.
Nina Schleifer