Syysretki Mikkeliin 10.–11.9.2022

Onko Mikkeliin mänijöitä? Juna män justiisa! Kaikki me kuitenkin ennätimme junan kyytiin aamuvarhain lauantaina 10.9. Yhdistyksemme syysretki alkoi leppoisasti rupatellen junassa, ja iloksemme saatoimme todeta Original Sokos Hotel Vaakuna Mikkelissä, että huoneet olivat jo käytettävissämme ennen normaalia sisäänkirjautumisaikaa. Virkistäydyttyämme huoneissa ja nautittuamme makoisan lounaan hotellilla olimme valmiita tutustumaan Mikkeliin, joka on hyvin kävijäystävällinen kaupunki – kaikki museot ovat kohtuullisen kävelymatkan päässä hotellistamme.

Lounaalla, vas. edestä Olavi Vähäkallio, Magda Schleifer, Nina Schleifer, Jyrki Uutela, Juhani Pulkkinen ja Pekka Jokela; oik. edestä Pekka Lehtiö, Sakari Närvänen, Salme Tuovio, Hannu Kiuru, Olli Pusa, Olli Korkalainen ja Anne Korkalainen – kuva tarjoilija

Niinpä kävelimme yhdessä Sodan ja rauhan keskus Muistiin, jossa ennen omatoimista tutustumista sisältöjohtaja Pia Puntanen piti meille johdanto-opastuksen museoon ja sen teemoihin. Kiertelimme rauhassa museota syventyen itseämme kiinnostaviin kohteisiin. Esimerkiksi Tarinat-näyttelykohteessa saattoi valita rivisotilaan, evakkonaisen, päättäjän, pasifistin tai lapsen tarinan, joista jokainen perustuu aidon henkilön kokemuksiin sodasta. Museon parasta antia oli uusimman teknologian avulla toteutettu taistelu Mannerheim-linjan bunkkerissa Summassa talvisodan aikaan 1.2.1940. Seurasimme virtuaalilasit silmillä vihollisen tykistökeskitystä ja joukkojen etenemistä. Virtuaalimaailma oli toteutettu niin elävästi, että sitä vaistomaisesti kyyristyi juoksuhaudan suojaan. Suurin puute muuten mielenkiintoisia elämyksiä tarjoavassa museossa on vapaussodan tapahtumien puuttuminen niin itse Muistista kuin sen yhteydessä olevasta Päämajamuseosta, jossa vielä muutama vuosi sitten oli koko huoneellinen kiinnostavaa materiaalia aiheesta.

Pienen lepohetken jälkeen oli vuorossa kunnianosoitukset Mannerheimin patsaalla. Jyrki Uutela ja Salme Tuovio laskivat kukkatervehdyksen Vapaussotiemme ylipäällikköä kiitollisuudella muistaen.

Illallinen legendaarisella Mikkelin Klubilla oli elämys historiaa huokuvan ilmapiirin ja äärimmäisen herkullisen Mannerheimin perinneaterian parissa: Worschmack ja Kuha Walewska sulivat suussa, Marskin ryyppy ja ateriaan sopivat viinit avittivat vilkasta keskustelua ja karpalojäädyke kahveineen kruunasi kokonaisuuden. Hovimestari Reijo Kokko esitteli meille tilaisuuden aluksi Klubin historiaa. Mikkelin toimiessa päämajakaupunkina nautti Marsalkka Mannerheim Klubilla päivittäin lounaan kello 12.30–14 ja päivällisen kello 19.30–21. Hän ruokaili vakioseurueensa kanssa täällä peräti 1816 kertaa. Mannerheim oli hyvin tarkka ruokailujen ajankohdasta. Kaupunkilaiset saattoivat kuulemma laittaa kellonsa oikeaan aikaan nähdessään ylipäällikön kävelevän Päämajasta Klubille. Klubilla voi edelleen tuntea menneisyyden läsnäolon, sillä mm. Perinnesalin kalusto ja valaisimet ovat alkuperäiset, ja valokuvat kertovat historiallisista tapahtumista. Mannerheim kestitsi lukuisia arvovieraita diplomaateista tasavallan presidenttiin juuri samaisessa pöydässä, jossa mekin illallistamme nautimme.

Sunnuntaina ensimmäinen kohteemme oli Jalkaväkimuseo, jonne osa kulki jalan, osa Olli ja Anne Korkalaisen ystävällisesti tarjoamalla autokyydillä. Museo sijaitsee Mikkelin Vanhan kasarmialueen historiallisessa ympäristössä. Perusnäyttelyrakennuksessa on esillä Suomen itsenäisyyden ajan sodat Vapaussodasta Lapin sotaan. Lisäksi siellä on ritarisali, jossa esitellään kaikki jalkaväen Mannerheim-ristin ritarit. Erikoisnäyttelyrakennuksessa on puolestaan esillä Ruotsin ja Venäjän vallan aikaista Suomen historiaa. Jalkaväkimuseon johtaja Markku Riittinen opasti meidät näyttelyiden halki erittäin asiantuntevasti kertoen kiinnostavia – väliin koskettavia ja väliin hauskoja – tarinoita tapahtumista ja henkilöistä.

Retkemme viimeinen kohde oli historiallinen Kenkäveron pappila kauniisti hoidetussa ympäristössä. Nautimme herkullisen lähiruoan antimista koostetun Pappilan syysbrunssin ja tutustuimme käsityöläisten tarjontaan Kenkäveron myymälässä.

Mikkelin juna-asemalla saatoimme vielä kurkistella Mannerheimin käytössä vuosina 1939–1946 olleen salonkivaunun ikkunoista. Sunnuntai-iltana Helsinkiin palasi tyytyväinen joukko retkeläisiä – kiitos maanmainiosta seurasta ja kiitos uusista elämyksistä vieraanvaraisessa Mikkelissä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *