Yhdistimme Vapaussodan Perinneliiton kesäpäivään retken, joka sisälsi yhdessäoloa samanhenkisessä seurassa, hyvää ruokaa ja mielenkiintoista ohjelmaa. Perinteistä kesäpäivää vietettiin Porin prikaatissa lauantaina 18.5.2024. Koska Helsingistä Niinisaloon on 3,5 tunnin ajomatka, emme suunnitellusti osallistuneet aamupäivän ohjelmaan.
Ennätimme kuitenkin nauttia sotilaskodissa herkulliset munkkikahvit ennen elämyksellistä valjakkoesitystä tykinlaukauksineen. Majuri evp Perkka Termala, viimeisen hevosvetoisen tykkipatterin päällikkö, kertoi hevosvetoisen tykistön historiasta ja selosti näkemäämme Euroopan ainoan tykkivaljakon asemaanajoa.
Varuskuntaravintola Falkonetissa nautimme maukkaan veljeslounaan, jota ennen evl evp Pauli Pukaralammi kertoi varuskunnan perinteistä ja koulutuskeskuksen 106-vuotisesta historiasta. Pääjuhlan avaussanat lausui Vapaussodan Porin seudun perinneyhdistyksen pj. Tapio Laine. Juhlapuheen piti kenraalimajuri evp Markku Myllykangas, Porin prikaatin tervehdyksen toi ev Jami Virta, Kankaanpään kaupungin tervehdyksen kaupunginjohtaja Mika Hatanpää, Vapaussodan Perinneliiton tervehdyksen pj. Jouni Koskela ja Vapaussoturien Perinnesäätiön tervehdyksen pj. Matti Soini. Tilaisuuden musiikista vastasivat Laivaston soittokunta ja Kankaanpään Korsutöpinä.
Lämmin kiitos kaikille järjestäjille erittäin onnistuneesta kesäpäivästä tarjoiluineen ja ohjelmineen sekä isänmaallisesta ja arvokkaasta pääjuhlasta!
Ennen lähtöä seurueemme oli vielä yhteiskuvassa talvisodan muistokiven vieressä. Tältä paikalta lähti noin 2500 miestä ja 930 hevosta talvisotaan. Kiveen on ikuistettu koskettava lause: ”Vapaus oli elämämme ehto ja rukous henkinen voima. Perinnöksi jäi vapaa isänmaa.”
Niinisalosta matkasimme Poriin, jossa majoituimme Sokos Hotel Vaakunaan. Bussimatkalla matkanjohtajana toiminut Nina Schleifer kertoi Porin historiasta, rakennuksista ja veistoksista. Nautimme vielä päivän päätteeksi herkullisen illallisen eräässä Porin parhaimmista ravintoloista, Raatihuoneen kellarissa. Keskustelu oli vilkasta – ja kajautimmepa muutaman laulunkin kabinettimme suojassa.
Sunnuntaina kävimme aluksi tutustumassa Keski-Porin kirkon edessä olevaan vapaussodan muistomerkkiin sekä vaikuttavaan Sankarimuistomerkkiin. Tämän ”Isänmaa kutsuu, Etulinjoilla, Matkanpää, Risti kirkastuu ja Elämä jatkuu” -veistosryhmän on veistänyt Aimo Tukiainen. Kivipaadessa oli teksti ”Me olemme omatunto maan” – tuntui luontevalta ryhmittyä yhteiskuvaan sen taakse, sillä olemmehan ottaneet tehtäväksemme viedä vapaussoturien viestiä eteenpäin tuleville sukupolville.
Seuraava kohteemme oli Harjavallassa sijaitseva vapaaherra, kuvanveistäjä, siluetisti, kirjailija, maalari ja keräilijä Emil Cedercreuzin kiehtova museo ja veistospuisto. Tämän monilahjakkuuden elämää ja tuotantoa ei voi kuin ihailla! Yhteiskuvan halusimme luonnollisesti Mannerheimin ratsastajapatsaan edessä. Mannerheimin kerrotaan todenneen Cedercreutzin veistotaidoista: ”Kuka tahansa pystyy veistämään minut, mutta vain Emil Cedercreutz pystyy veistämään hevosen alleni.”
Harjavallasta jatkoimme Humppilaan, jossa lounastimme Humppilan Lasitornissa ja tutustuimme kesäkuussa avattavaan Ritarigallerian näyttelytilaan oppaanamme Henry Vilja. Tämän Suomen ensimmäisen Mannerheim-ristin ritarien museon perustamisen on mahdollistanut EU:lta saatu rahoitus. Vt. kunnanjohtaja Antti Ahonen kertoi Hankkeesta lisää Humppilan kunnantalossa, jossa nautimme vielä maukkaat wienerleipäkahvit. Toivotamme menestystä arvokkaalle museohankkeelle ja kiitämme isäntiämme mielenkiintoisesta vierailusta!
